ja lisää pentuja...

Kimistä tuli taas isä: Vappu (Bellsmond Tribal Sceptre) sai tänä aamuna 5 pentua. Kuinka ollakaan 3 poikaa ja 2 tyttöä ;oD Taitaa olla viikon trendi.
Äiti ja pienen pienet pennut voivat hyvin. Vappu on kovin huolehtivainen ja onnellinen äiti.
Iskä laittaa lämpimät terveiset sohvalta. Onnittelut myös Bovenop:iin Marketalle, sekä Jutalle huolenpidosta.
Ensi vuonna tullaan katsomaan....

Pentuja, pentuaikaa ja lisää pentuja

Jazzilaiset ylpeänä ilmoittaa, että Oka-muorin lapsenlapsilauma sen kuin kasvaa :o) Tuutikin tytär Dixi sai tänään 5 pontevaa pentua, isänä Nuutti. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen varttumista voi seurata kasvattajan Lauran sivuilta: Lauran lauma (löytyy kommenteista). Oikein paljon onnea niin reippaalle äidille, emännälleen Elinalle,kasvattajalle kuin muillekin osallisille!

Meillä pikku prinsessa pitää muun perheen virkeänä; helmat ylös ja menoksi! Kuvia ei ehdi saada, kun Liina pyyhältää menemään. Kova tyttö myös kiipeilemään. Lumesta on tullut siis voimavara. Korkeat lumenluontikasat kannattavat sen painoa, ja kukkulalta on hyvä tarkastella valtakuntaa :o)
Työpäivätkin menevät oikein hyvin. Liina jaksaa puuhastella lelujensa kanssa taukohuoneessa, kunhan välillä pääsee pihalla käymään ja saa ruokaa. Töissä on tullut myös tavattua muutamia erinäköisiä ja ystävällisiä koiria. Illalla huomaakin, että voimia on säästynyt. Muun väen on lähes paettava, kun iltahepuli iskee ;oD

Tänään oltiin taas koko lauma lyhyellä metsälenkillä. Muuten meni oikein hyvin, mutta takaisintulomatkalla tuli pahaolo, eka kerta takatilassa isojen kanssa olikin vähän kova paikka....

Ilmeisesti nuo yhteiset kävelyt, tekevät sen että Ansa ja Kimi ottavat Liinan paremmin laumanjäseneksi. Parin päivän ajan on ollut pieniä yhteisleikin alkuja, mutta tänään oli ensimmäinen kunnon vetoleikki Kimin kanssa :o) Vuoronperään vetivät toisiaan pitkin lattiaa. Ansan kanssa on vähän toisenlaiset puuhat, hieman lelun ravistelua, mutta ulkona jo jonkinlaista juoksentelua. Tästä se lähtee.

Uusi perheenjäsen, Liina

Mulle kävi vanhanaikaisesti; lähdin katsomaan Lotan kanssa luovutusikäisiä partiksen pentuja, ja eilen sitten haettiin Pekan kanssa Liina. Tänään on Liinan 2-kuukautis-syntymäpäivä :o)

Viralliselta nimeltään neiti on Ovenslope Sleeping Beauty, mutta ei se kyllä mikään haaveilija ole. Oikein reipas partacollien alku. Vaikuttaa edesmenneen Miinan reinkarnaatiolta, itsenäinen ja kova leikkimään. Sinänsä hyvä ettei pienistä hetkahda, sillä Ansa ja Kimi ei "oo sen kaa", vielä.
Ansan suhtautumista ensin jännitin, mutta se on ottanut pennun vastaan yllättävän hyvin. Tottakai pitää esittää tavoittamatonta pääjohtajaa, mutta luulen että esitys ei kauaa kestä :o)
Kimi sen sijaan oli yllätys (niin hyvin sitä koiransa tuntee!?), se mököttää. Aamulla ei edes voinut syödä, pentu oli ilmeisesti liian lähellä parin metrin päässä omalla kupillaan.... Voi voi meidän Konstaapelia! Löytyi siitäkin heikko kohta ;oD

Lisää kuvia tulossa, kunhan lakkaa lumisade. Aamulla Liina parka melkein upposi hankeen yön tuiskutuksen jälkeen.

Kiitos Hannalle reippaasta pennusta ja pennun alkuopetuksista. Pisut tulee hienosti paperille, jos ei ehditä ulos. Ulkona viihtyy tosi hyvin, kun vaan tarkenisi olla pitempäänkin.

Mestari-Ansa

kuva: Maijaliisa Valkonen

Olimme viikonloppuna Ruotsissa partacollie-yhdistyksen paimennusharjoituksissa ja -kisoissa lähellä Tukholmaa. Lauantaina oli järjestetty harjoitukset halukkaille ja paimennustaipumus-koe.
Harjoitus olikin tarpeen, sillä lampaat olivat aika erilaisia, mihin me ollaan totuttu; liukkaita (niin kuin kisalampaat yleensä) ja tosi vikkeliä ja suuria! Harjoitukset olivat oikein antoisat, eikä vähiten hyvien kouluttajien vuoksi.
Illalla oli sitten majoituspaikassa järjestetty illallinen. Juhlatunnelma ei oikein päässyt nousemaan kattoon asti, vaikka tarjoilut olivatkin oikein mainiot. Kaikki, myös ruotsalaiset, taisivat olla harjoituspäivän ja sateisen kelin uuvuttamia. Meillä suomalaisosallistujilla painoi vielä edellinen huonosti nukuttu yö laivalla aikaisine nousuineen.
Sunnuntaita edeltävä yö meni vähän paremmin, vaikka taisin pyöriä puolet yöstä valveilla miettien tulevaa kisarataa. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin en tiennyt vastauksia. Huono ruotsin-kielen taitokaan ei auta asiaa.... En siis ollut kovin aurinkoinen aamulla, ja kisatunnelmaa oli vaikea tavoitella.
Kisapaikalla alkoi sitten viimein aurinkokin paistaa. Ajattelin rataantutustumisen aikana, että lähden tekemään sen minkä osaan, ja Ansa hoitaa loput, koska siihen voin luottaa. Tuomari Shania Longyard vaikutti kovin ankaralta, enkä erehtynyt vaikken ymmärtänyt puoliakaan mitä sanoi ;o)
Meille oli arvottu lähtönumeroksi 3. Hyvä paikka lähteä, sitten se on tehty eikä tarvitse jännittää enää. Toivoin vain vähemmän vikkeliä lampaita, ja olihan ne ihan käsiteltävissä. Rata meni muuten hienosti (omasta mielestäni), paitsi etten saanut lampaita ensimmäiseen kujaan millään. Kuten tuomarin kommentissa lukee: Matte omöjligtgorde uppgoende genom att röra sig. Siis ohjaaja pilasi koiran työn :oD Päätin sitten päästää Ansan pälkähästä ja kuljetettiin läpi rännistä. Koska luulin, että koko rata menee nollille sen vuoksi en edes yrittänyt toista kujaa muuten kuin kuljetuksena. Kannattaa siis opetella säännöt ensin kunnolla, ja harjoittaa ruotsiaan ;oD
Loppu rata oli mielestäni työvoitto, enkä edes kuvitellut, että olisimme loppukisassa mukana!

Pari koiraa meidän jälkeen oli Petsu-papan, 11 ½ v. vuoro. Pertti ja Petsu tekivät tosi hienon radan ikinä. Sitten vain sattui ikävä onnettomuus. Loppuhäkityksessä yksi lammas pinkaisi kohti varikkoa ja suoraan päin tuomaria, joka oli alkanut jo kirjoittaa eikä siten havainnut mustaa kohti kiitävää 100 kiloa. Oli kauheaa katsoa kun pitkä tuomari lentää metrin korkeudella ilmassa ja putoaa maahan niskoilleen. Musta surma palasi takaisin Pertin luo samassa sekunnissa.
Tuomari oli hetken tajuton, mutta sai järjestäjiltä pikaisesti hyvän ensiavun. Hevosten loimiin ja koirien makuualustoilla peiteltynä ja tuettuna odoteltiin sitten ambulanssia.
Kisat siis keskeytettiin. Järjestäjät alkoivat kysellä toista tuomaria jatkamaan. Me lähdimme sillä välin siivoamaan huoneemme, että päästään suoraan kohti satamaa kunhan selviää jatketaanko kisoja ja miten.
Järjestäjät onnistuivat saamaan tilalle toisen tuomarin. Olivat myös päättäneet, että koska puolet noviisi-luokasta oli kisannut jo, ja loput kisaavat hyvin erilaisen tuomarin radalla, molempien puolikkaiden parhaat kisaavat vielä lopuksi uudestaan voitosta. Meidänkin mielestä se oli reilua niin.
Mutta enpä olisi voinut kuvitella, että Ansalla oli Shanialta parhaat pisteet! Minun mielestä siellä oli tosi monta upeaa suoritusta ennen tapaturmaa. Petsu olisi varmasti ollut parempi, mutta tuomarilta oli kirjaaminen jäänyt kesken, joten Petsu joutui myös uusimaan radan. Pertin huolesta huolimatta, se meni myös todella mallikkaasti väsyneeltä vanhukselta.
Toisen puoliskon paras pari oli Ina ja Colin. Oli mukava lähteä uusimaan heitä "vastaa", koska Colin on myös 3-vuotias ja Ina tsemppasi minua myös. Päätettiin tehdä yhdessä hyvä harjoitus, saatiinhan ihan tuoreet lampaatkin, pikku pässejä. Naureskeltiin että tämä kuin Ruotsi-Suomi ottelu tai rodun paras ja vastakkaisen sukupuolen paras. Ei paineita ;o)
Ansa jaksoi tehdä ihmeen hyvin töitä, ja kuunteli hyvin ohjeita. Minä taas koitin ottaa opikseni edellisen radan toilailuistani. Loppuhäkityksessä en ollut ihan tarkkana ja Ansa melkein nappasi kintereestä mustaa pässi-poikaa, joka oli aiemmin esitellyt sarviaan Ansalle. Sellaiset tyypit Ansa painaa aina mieleensä, ja koittaa ojentaa tarvittaessa hieman susimaisesti.
Ina ja Colin tekivät myös hyvää rataa melkein loppuun asti. Viimeisen kujan jälkeen Colin räjäytti lauman, eivätkä saaneet niitä enää kasaan, saati häkkiin. Harmi sinänsä, Colin on taitava koira.
En oikein usko tätä vieläkään todeksi, en osaa oikein edes leijua. Paitsi nyt kirjoittaessa ;o) Ansa on siis Ruotsin Partacollie yhdistyksen järjestämän joka vuotisen Paimennuskilpailun Noviisi-luokan voittaja 2010! Saatiin palkinnoksi ihana iso lampaantalja ja 2 kiertopalkintoa kuvakansioineen ym. tavaraa. Ja paljon oppia ja kokemusta, kunniaa ja mainetta :oD
Mikä mukavinta, molempien tuomareiden loppukommenttina on, että meillä on hyvä eläinten käsittely. Shanialta vielä että rauhallinen ja hieno koira! Kyllä olenkin siitä kovin ylpeä. Kuten myös kasvattajansakin Sussie on.
Kiitos kuuluu myös mukavalle ja aina innostavalle matkaseuralle: Maiculle, Minnalle, Pertille, Lotalle ja Davelle koirineen. Ilman heitä ei edes tiedettäis mitä paimennus on.
Ilman Klossnerin Marikaa ja Kimmoa ei meillä olisi ollut harjoitusmahdollisuutta, eikä meille sopivaa opetusta. Omistajan kaikille palan voittotaljasta!

Ennen kiireistä lähtöä laivalle, saimme kuulla hyviä uutisia sairaalasta. Shania Longyard selvisi ihmeen pienillä vammoilla; silmäkulmassa haava ja lievä aivotärähdys, pahin vaurio sattui polveen. Mutta onneksi ei mitään niskavauriota tai luita poikki.

Svensson hoidossa ja kisat 11.9.

Miinanpoika Svensson oli meillä hoidossa melkein viikon, kun isäntäväki oli Venetsiaa ihastelemassa. Aika meni kuin siivillä ja helposti; ei mitään omille reissuille lähtöyrityksiä, ruoka maistui ja Ansa levitteli punaista mattoa serkkupojan eteen. Melkein piilotin sen, ettei tarvisisi palauttaa, mutta... eilen lähti kuitenkin kotiin. Täytyy alkaa suunnitella toisen partiksen hankintaa. Jospa Ansasta, tai jostain muualta ;o)
Tänään oli Somerolla Woolandiassa Ranch-kisat, paimennusta siis. Oli oikein antoisaa nähdä mukana aloittelijoiden joukossa kaksi katalonianpaimenkoiraa, kaksi belgaria, yksi nahkacollie ja neljä partista bordercollieiden joukossa! Tilda-partis voitti taas, ja Miinanpoika Taffy oli toinen :oD. Svenssonkin sai radan hienosti suoritettua, 61 p./90. Partikset rules!
Ansa olisi tietenkin voittanut, mutta siirryttäessä aitauksesta laitumelle, minun virheen vuoksi yksi lammas karkasi ja kisa jäi siihen. Siihen asti oltiin kerätty yhtä vaille täydet pisteen ;o) , 41 p. Tosi hyvä mieli jäi Ansan työnteosta. Karkulaisen palautuksessakin se teki tosi hyvin töitä, mutta halusin loppuun hyvän mielen ja otettiin haltuun loput 3, ja vietiin ne takaisin alkuun.
Näillä tunnelmilla on kiva lähteä Ruotsiin partisen paimennusmestaruuksiin ensi viikonloppuna. Luottamus koiraan on suuri; Ansismus I Aurinkoinen on Pro!

Harjoittelua harjoittelun perään

Tänään taas oltiin laitumella huoltamassa lampaita ja harjoittelemassa. Omasta mielestäni Ansa on kovasti edistynyt, vaikka lauma kasvoikin 3:lla karitsalla kuukausi sitten.
Muutama viikko sitten rakennettiin laitumelle harjoitus"esteitä": Y-ränni, portti ja häkki. Tarkoituksena kun on lähteä sinne Ruotsin partisten paimennusmestaruuksista kisaamaan ;o) Tavoitteena on lähinnä mukava ja antoisa reissu, jossa tapaa ruotsalaisia sielunveljiäkin. Samalla voi tarjota koiralle mielekästä tekemistä. Sitä ennen harjoitellaan Somerolla (taas) Ranch-kisassa... iiks!
Kimikin on ollut laitumella sytyttelemässä kiinnostustaan. Kova hinku sillä nyt onkin sinne, ja on osoittanut ihan merkkejä osaamisestakin. Sillä on vaan niin eri tyyli. Sen mielestä lampaat haetaan minulle ja pysäytytetään siihen. Tai sitten ne haetaan Ansan kanssa, pidetään sivusuunnat tukossa tai kuljetaan edessä vilkuillen lampaita. Se siis stoppaa! Etenkin takalaitumelta haettaessa se on ollut isona apuna Ansalle ja minulle. Nyt kun lauma on löytänyt sen paratiisin pitkine heinineen, eivät millään tulisi pois sieltä, vaan yrittävät aina livahtaa jostain raosta takaisin. Mutta Kimillä riittää pokkaa sanoa niille, että tästä ei mennä! samalla kun Ansa pitää porukan koossa ja tuo minulle :o) Sitä voi olla ylpeä koiristaan!
Hauskaa on ollut myös nähdä miten Tiinan sheltiet innostuivat lampaista. Savu 7v. ei ihan ymmärrä tasapainon pitämisestä vielä, mutta selvää edistymistä oli jo tiistaina. Taco 2v. sen sijaan hoksasi nopeammin idean. Niin sitä ihminen on koittanut jalostaa koirasta vain kaunista, mutta sitkeässä on synnynnäiset taipumukset! Onneksi!

Niin, oltiinhan me näyttelyssäkin Kouvolassa viime lauantaina: Kimi oli ROP , rutinoitunut esiintyjä ;o) Ansa sai EH:n, ujosteli taas tuomaria. No, tulipahan turkki laitettua. Maicun Bellman sai myös EHn, nuori mikä nuori ;o)
Käväistiin myös tervehtimässä Pekan Maija-tätiä Kuusankoskella. Eikä tarvinnut tyhjin vatsoin jatkaa matkaa ;o)

Kimistä tuli isä!

Kimin ja Alman pennut syntyivät tiistai-iltana myöhään (17.8.) Pikku-Alma punnersi maailmaan 5 isoa pentua; 4 prinsessaa ja 1 prinssin, isän vedellessä sikeitä kotona isännän tyynyllä.

Pennuista tulee lisää tietoja ja kuvia kasvattajan Stina Näslingin sivuille, kennel Lindkulla's.

Sawa tiineysultrassa

Ei näkynyt pentuja olevan tulossa. Nyt vaan niellään harmistus ja odotellaan kevään juoksua. Suunnitelmat edelleen samat, eli Rocke-urhon luokse suunta :o)

Sawa on astutettu

Rocke, Tumlex At-Water
Sawa astutettiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt vaan odotellaan malttamattomina elokuun ensimmäistä viikkoa, että päästään ultraamaan.

Kohta pitäisi myös alkaa selvitä, onko Kimille tulossa jälkikasvua :o)

Oikea Juhannusheila

Yllätyksellinen juhannusmorsian ilmaantui Kimille tänään. Niirasen Annan Ruusa (Rantalaukan Harmonia) olikin salaa aloitellut juoksuaan, ja kun suunniteltu sulho on valloittamassa maailmaa, niin Kimi suostui tuuraamaan ;o)
Kaikki meni tosi hienosti! Kimi hurmasi Ruusan ja astuminen onnistui hyvin. Toivotaan, että onnistuu kaiken kaikkiaan; Ruusalla on juoksu vain kerran vuodessa ja ikää jo melkein 7v. Kimin mielestä ihana Lady!

Naisjuttujen jälkeen käytiin laitumella. Mikä huojennus, kun Mustikka oli jo oma itsensä! Se on pari päivää ollut vaisu ja eilen riiputteli päätään koko ajan, söi kyllä mutta vähemmän. Nyt ei väsähtänyt pienistä paimennusharjoituksistakaan :o) Jäi syömään kauraa, kun lähdettiin.
Ansakin teki pyöröaitauksessa oikein hyvin töitä. Auttaisikohan "ankeutus", koska ei nössöillyt tai pelännyt edes Maijaa. Kuunteli hyvin suuntakäskyjäkin. Tuntui itsekin olevan tyytyväinen suoritukseensa. Kiitos Davelle avusta! Huomenna uudestaan :o)

Hyvää Juhannusta kaikille, heiloilla tai ilman!

Sawa aloitti juoksun

Viimeinkin! Rocken kanssa on sovittu treffit alustavasti heinäkuun ensimmäisen viikonlopun tienoille :o)

Paimennusta ja morsiamia

Kylläpäs aamulla nukutti! Katsoin seitsemän maissa kelloa, ja totesin että en varmasti nouse lomalla tähän aikaan. Seuraavaksi kello olikin 20 yli 10 :o- Otan osaa niiden leiriläisten puolesta, joiden oli aamulla oltava töissä.... Leireillä uni jää aina vähäiseksi ja kun siihen lisätään raitista ulkoilmaa 12 tuntia ja reipasta liikuntaa, niin ihmekös tuo että väsyttää.
Leiri oli erittäin antoisa ja hyvä. Tehtiin paljon hyviä harjoituksia ja ruoka oli taas niiiiiin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Ansalla ei oikein patit riittäneet viimeiselle päivälle asti. Joten maanantain aamuharkan jälkeen syntymäpäiväsankari lepäili häkissä tai autossa enimmäkseen. Osallistuttiin sitten leirikilpailuun lopuksi kuitenkin :o) Ilmeisesti ankeutus auttoi, koska neiti tuli suosiolla lähtöaitaukseen.
Kisa sujui melko odotetulla tavalla. Lähdössä vain haku ei onnistunut, koska ohjaajaa jännitti ja Ansa siis leikkasi hakukaaren. Kuljetukset ovat Ansan vahvuudet, joten ne meni hyvin. Laidunnus paikalle ajaminen ei odotetusti ollut täydellinen, koska ei osata pois päin-ajoa. Suuri yllätys ja järkytys oli se, kun Ansa hakiessaan taas katrasta puri yhtä! Ohjaajana olin aivan toimintakyvytön järkytyksestä :o( Ansa ei ole koskaan ennen purrut oikeasti. Onhan se toki joskus nipsannut pehvasta tottelematonta uuhta, mutta niistä ei ole edes karvoja jäänyt suuhun. Mutta näköjään oppia ikä kaikki. Tähänkin on osattava varautua. Onneksi lampaaseen ei tullut haavoja, tukko karvoja jäi Ansan suuhun (olis saanu vaikka tukehtua niihin....). Todella harmittavaa!
Loppu kuljetus meni taas mallikkaaksi. Viimeinen häkitys ei onnistunut, enkä olettanutkaan, mutta yritettiin kumminkin ;o) Sitten tuli joku "väärä rata". Pöh! ;oD
Päällimmäiseksi jäi leiristä se, että olisipa mukava päästä Ansan pään sisään. Enkä tainnut olla ainoa, päätellen sen saamasta uudesta lisänimestä: Ansismus I Omituinen.... Toisaalta kun sitä en voi tehdä, harjoittelemme muita asioita; pysähtymistä ja paikallaoloa.

Sillä välin kun me vietimme työn parissa aikaa Somerolla, Kimi vietti laatuaikaa Raaseporin suunnilla Stinan hoivissa heeleri-tyttöjen ympäröimänä. Alman kanssa oli sitten sokkotreffit lauantaina ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä ;o) Toivotaan, että astutukset onnistuivat, ja syksymmällä Lindkullas-kennelissä syntyy pentuja. Asian etenemistä voi seurata Stinan kotisivuilta www.lindkullas.fi

Miinasta vielä

Ruumiinavauspöytäkirja tuli juuri ennen lomalle lähtöä. Diagnoosi: kardiomyopatia, sydänlihas-sairaus. Tulos oli yllättävä, mutta selittää oireet; väsynyt, laihtuu ja loppu tulee nopeasti. Lisäksi vielä erittäin vaikea diagnosoida, koska oireet eivät yleensä viittaa sydämeen.
Sikäli helpottavaa, että mitään ei olisi voinut tehdä. Nykyisin tautiin löytyy lääkityskin, mutta sillä pystytään vain hidastamaan taudin etenemistä, jos pystytään.
Tuhkatkin tuli, joten hautapaikka täytyy enää päättää....

Lomaa ja hyttysiä

Eka lomaviikko kohta takana. Ei mitenkään rennosti alkanut.... Käväistiin Lylyniemessä mökillä pitelemässä sadetta ja syöttämässä hyttysiä. Niitä oli siellä taas ainakin tsiljoona! Musta pilvi odottamassa, kun astuu pihalle. Ansa ja Kimikin on ihan paukamilla ja ruvilla.
Yksi ilon aihe sentään löytyi. Oman rannan lisäksi oli Luomen puoleiselle lahdelle tehty metsätie talvella puiden kaatoa varten. Ja siellä on ihana matala hiekkaranta! Ansa nautti uimisesta ja hiekassa pyöriskelyistä. Kimin uskaltautui kastelemaan mahansa :o)
Tiistaina saatiin hyttysistä vähän eroa, kun kävin Jämsässä moikkaamassa isää ja Leenaa sekä Saimi-taimia :o) Saimi kaipasi kampausta; siinä vierähtikin sitten toista tuntia kun avasin kevään takut pois. Leenalla ei voimat oikein riitä kunnon kampaamiseen, ja isä on liian hentomielinen ;o) Mutta taas pääsevät puoli vuotta helpommalla, seuraavaan karvanlähtöön.

Nyt pestään pyykkiä ja valmistaudutaan partisten paimennusleiriin. Kesän kohokohta! Kunpa säät vain suosivat.
Kiminkin piti lähteä mukaan hengailemaan, mutta Konstaapeli pääseekin hoitoon ja naisiin ;o) Osaisipa vaan käyttäytyä hyvin ja hurmata tuleva morsian.

Matalalentoa, ylennyksiä ja Ansan paluu

Melkoista matalalentoa on ollut viimeinen viikko, eikä siitä ole oikein kunnon muistikuvia. Joten on ollut sellainen unenomainen abstraktin puskeminen olo...
Koirilla on ollut ilmeisen samanlainen fiilis; Ansa on ainakin ollut ihan pihalla! Miten sitä onkaan niin sokea omien koiriensa suhteen. Vaikka Miina ei ollut kummankaan juniorin bestis, oli se varmaankin turvallinen ja vakaa Äitee. Eihän se koskaan kurmuttanut nuorisoa, ja oli äärettömän pitkäpinnainen Ansankin ylenemisyrityksille aikanaan. Nyt kun kivijalka on poissa, meinasi nuorison maailma romahtaa. Etenkin Ansan. Nyt ei ollutkaan vakaata Miinaa näyttämässä mallia jännittävissä tilanteissa. Eikä kukaan edes käske juoksemaan kilpaa, tm. yhtä älykästä.
Miinan ollessa poissa, ensimmäinen viikko oli hyvin hiljainen. Kimin vahtimisvimmaa lukuunottamatta, joka tosin oli ylimitoitettua. Varmaan epävarmuutta sekin. Ansaa sai taas kirjaimellisesti vetää perässä lenkeillä. Ihme että taippari meni läpi...
Vähitellen alamme kaikki toipua. Ensimmäinen ilonaihe oli Kimin valiotuminen Järvenpään näyttelyssä viime sunnuntaina. Tuomarina oli Ritva Raita, joka sanoi ensimmäiseksi menessäni kehään konstaapelin kanssa: " Onpas se komea!" Mitäpä siihen muuta kuin toteamaan, että: "Kiitos! Niin minunkin mielestäni." :o) Kimi oli sitten myös ROP. Se oli ensimmäinen näyttely sen täytettyä 2 vuotta, joten ei huonosti. Sovittiin, sitten Kimin kanssa, että se saa ylennyksen. Se on nyt Vanhempi konstaapeli. Mielestäni ei voi heti hypätä ylipäälliköksi, eli Miinan saappaisiin, vaan protokollan mukaan edetään ;o)

Ansa puolestaan alkoi osoittaa alkuviikosta piristymisen merkkejä. Maija-uuhen uhitteluista huolimatta uskaltautui laitumellekin. Ilmoitin sen sitten Paimennuskoulun harjoituksiin torstaiksi; jospa saisi sieltä hieman itseluottamusta kilteiltä lampailta. Alku ei näyttänyt lupaavalta, sain taas kiskoa sen aitaukseen. Mutta sitten se vaan lähti toimimaan. Etenkin kun eka harjoitus oli Ansalle helppo ja antoisa. Katras piti kuljettaa pois aitauksesta kahden portin kautta (toinen oli kiinni). Portit ei ole meille helppoa, koska Ansa ei aina tottele paikallaoloa, ja koska ei ole viime aikoina kestänyt käskemistä. Mutta nyt totteli hyvin ja sain avattua portin rauhassa.
Kuljetuksen Ansa osaa hyvin, joten lampaiden kuljetus laitumelle syömään parin sadan metrin päähän sujui ongelmitta. Sitten odoteltiin hetki, että katras syö, ja sitten takaisin aitaukseen. Se meni tosi hyvin! Saatiin molemmat rutkasti itseluottamusta onnistuneesta harjoituksesta :o)
Seuraavaksi päätin koittaa lampaiden kujaan ajamista. Se on vaikeaa, koska a) Ansa ei siis jää paikalle kun sanon ja b) poispäin-ajoa ei osata kunnolla. Mitään ei opi, jos ei aseta tavoitteita. Mutta niin oli onnistunut edellinen harjoitus antanut Ansalle luottamusta ja intoa, että alkuhaparoinnin (lue: ohjaajan tielläoleminen ja väärä ajoitus yms.) jälkeen Ansa kuljetti lampaat kujan läpi 3 kertaa oikein hyvin. Vitsi! Olin niin tyytyväinen, ja näytti Ansakin olevan :oD
Ansa is back!
Siitä innostuneena ilmoittauduin sitten juhannus-sunnuntain Ranchi-kisaan....

Niin se matalalento päättyi eilen Svenssonin agility-harjoituksiin. Tuurasin Maiccua heidän harkoissa tähtäimenä Agirotu. Oli oikein mukavaa taas pitkästä aikaa juosta ja ohjata. Svensson on toki erilainen kuin Äitee oli, ja erilainen kuin Ansa, mutta helppo ohjata. Meillä oli oikein ihanaa! Ihmeen hyvä kuntokin mulla on, vaikken ole aksannu tosissani varmaan vuoteen. Parin viikon päästä viimeistään on taas Svenkka-harkat :o)

Kyllä me siis tästä toivutaan, vaikka välillä pala nouseekin kurkkuun...

Kesälampaat

Kaikki varmaan jo tietää, mutta meillä on Lotan ja Daven kanssa kesälampaita. Parin viikon ajan tässä on opeteltu lampaiden hoitoa, sekä koitettu kesyttää niitä lisää. Osa niistä tuleekin jo suoraan luokse, kun menee laitumelle. Mustikka etenkin on kovin kesy. Maijakin tulee karitsoineen kerjäämään. Sen karitsatkin ovat sangen rapsutushakuisia. Tosin sen pässi-karitsalle täytyy suunnitella joku iso hattu päähän, koska se tahtoo puskea itsensä aitauksen väärälle puolelle harvasen päivä. Ruoho kun on selvästi vihreämpää toisella puolella aitaa. Ja sitten tulee äitiä ikävä! Pojat pojat ;o)
Eilen menin aamupäivällä Ansan ja Kimin kanssa laitumella käymään, ja siellähän se taas oli, aidan väärällä puolella. Karitsat eivät tietenkään anna kiinni, joten täytyi tehdä suunnitelma. Se liikkuu kohti laumaa, joten laitoin koirat kiinni kauemmas laitumen kulmasta plokkaamaan tielle pääsyn. Avasin porttia vähän, ja kun lauma tuli minun luo kerjäämään, tuli pikku pässi myös kohti minua. Sitten sille tuli ongelma: se seisoi avonaisen portin luona ja arpoi uskaltaisiko mennä minun ohi äidin luo, vai olisiko parempi paeta takaisin. Mutta kun siellä oli ne "sudet"! Iiik, tai siis bää-ä-ää? (Tarkoittanee lampaan kielellä: äitiii?!) Silloin pikku-susi sanoi, vräyh! ja päätös oli helppo, äkkiä äitin luo ihmisen ohi. Kaikki taas onnellisesti yhdessä. Kimi sai suuret kiitokset avusta :o)
Tänään raahasin laitumelle lisää heinää ja vettä, koirien avustuksella. Kimi tuntuu kiinnostavan lampaita kovasti. Sen kanssa saakin olla tarkkana, ettei livahda aidan raoista seurustelemaan Mustikan kanssa. Niillä on joku yhteys. Tänäänkin nuuhkivat toisiaan aidan raosta moneen kertaan. Ansa sai olla mukana aidan sisäpuolella, kun kannoin heinää sadesuojaan ja jaoin kaurat. Ansan ne päästää jo mukavalle etäisyydelle. Emälampaita karitsoineen täytyy vaan pitää silmällä, etteivät tule pökkimään koiraa. Tarkoitushan ei ole pelotella kumpaankaan osapuolta, koiran täytyy kunnioittaa lampaita ja päin vastoin.
Oikeastaan se on mukavaa puuhaa. Samalla saa seurata myös viereisen tallin varsojen kasvamista ja elämisen sietämätöntä keveyttä pitkien kinttujen kanssa.

Partisten Paimennustaipumuskoe

Onneksi on ollut muuta ajateltavaa kuin Miina. Vaikka toisaalta itku pääsi kun näki Miinan poikien isän Petsun tänään taipparissa.
Tänään Ansismus I selvitti paimennustaipparin hyväksytysti :o) Toki valeraskaus ja kodin apea tunnelma vaikutti siten, että alku oli tahmeaa eikä Ansa halunnut työskennellä tuomari Kimmo Klossnerin kanssa. Minun piti asettua puikkareihin. Kävihän se harjoituksesta minullekin. Oikein tyytyväinen olen pisteytykseenkin, vaikkei "voitettukaan" ;o)
Ansan pointsit: Kiinnostus 3, Taipumus hallita lampaita 4, Henkinen kestävyys 3, Yhteistyökyky/ohjattavuus 4. Keskiarvo 3,33.
Ohjattavuus ei vaikuta pisteisiin, ja arvostelu asteikko 1-5. Hyväksyttyy tulokseen pitää saada vähintään 3 pistettä. Lisämainintana: Nuori narttu työskentelee rauhallisesti ja pitää hyvin etäisyyttä!
Ihanaa Ansa!
Parempia kuvia sitten albumissa, kunhan saan ne ;o)

Surun päivä

Miina-äitee.... miten ikävä nyt onkaan...
Lyhyen sairastumisen jälkeen Miina nukutettiin tänään pois... lyhyen ja lyhyen, mikä on lyhyt?
Sisukkaana ja kuuliaisena sairaus oli ollut jo olemassa jonkun aikaa. Sitten yhtäkkiä liikuntavaikeudet lisääntyivät, paino laski lyhyessä ajassa dramaattisesti vaikka ruoka maistui. Eilen ei enää jalka noussut ja mielikin luovutti.
Nyt Miinalla on siivet ja voi hypätä ja lentää korkeammalle kuin koskaan!
Kuten Ella sanoi: suru ja ikävä on rakkautta ............ vaikka se ei juuri nyt siltä tunnukaan.

Ensimmäiset Jazz-heelerit 6v!

Paljon onnea ja nakkikakkua Easylle, Hetalle, Pinkertonille, Tuutikille ja Hannalle! Siitä on 6 vuotta, kun Oka-äiti putkautti teidät maailmalle punaisen mökin keittiössä :o)
Rapsutuksia!

Himot ne on heelerillä

Voi meidän Konstaapelia! Ansan juoksu on edennyt siihen vaiheeseen, ettei meinaa mies housuissaan pysyä. Eiliseen asti oli suhteellisen rauhallista eloa, porttien kahta puolta. Ihme sinänsä; ei piippausta tai muutakaan metelöintiä. Ansa ottaa rauhallisemmin, eikä makaa kaiken aikaa portin takana tuoksumassa.
Eilen sitten Ansan lähdettyä lenkille, Kimi istui ikkunan ääressä ulvomassa, kilvan Palosen pasuunan soiton kanssa. Tänään onkin ollut pitelemistä. Se on kuin saippuapala, luikahtaa tilaisuuden tullen Ansan luo. Onnistui jopa ylittämään 60 cm korkean portin, tosin käytti apuna sohvan käsinojaa.
No, enää pari päivää niin polte helpottaa, ehkä.

Mutta Miina voi paljon paremmin! Kokeilin eilen asentotunnot ja etujalassa en huomannut mitään hidastusta enää, takajalka on vielä hidas palautumaan, mutta parempi. Eilen se pääsi pitkästä aikaa metsään Kimin ja minun kanssa. Uskaltauduin laskemaan sen vapaaksi, kun ajattelin ettei Kimin kanssa riehaannu.... miten huonosti sitä koiransa tunteekaan :/ Miina villiintyi aivan mahdottomaksi! Siken sheltitkin innostuivat, vaikkeivat yleensä uskalla juosta Miinan kanssa. Kaiken lisäksi Miinalta tuntui hukkuneen korvatkin. En voinut kuin katsella sen juoksemista ja haukkumista, ja odottaa. Ajattelin, että kotona sitten nähdään miten kävi.
Eipä tuo kipeämmältä, jäykemmältä tms. vaikuttanut olevan. Hyvä niin. Miina on koira, jolle on mahdoton keksiä muuta ajanvietettä kuin fyysinen rasitus. Agility on ollut sen juttu. Nuorempana haku-harjoituksissakin se luotti aina enemmän jalkoihinsa kuin nenäänsä. Jäljestämisestä se ei ole tajunnut koskaan mitään: Yök! ruokaa MAASSA!
Tänään pääsi sitten Pekan ja Kimin kanssa ns. normaalille lenkille. Jaksoi ihan hyvin kotikulmille asti, tulivat sitten rauhallisemmin loppumetrit.
Kaipa sen on saatava juosta. Kontrolloidaan mikä voidaan ilman, että pää hajoaa. Loppu on korkeimman käres...

Sairaseläkettä ja oikeita töitä

Miinalla petti jalat sunnuntaina. Järkyttävä tilanne! Kaikki kauheat muistot cardiganien selkävaivoista kaivaitui esiin :( Pääsi se sentään itse ylös houkuttelujen jälkeen, ja urhoollisesti käveli horjuen sisään. Onneksi kotona oli kipulääkettä koirille, nappi huuleen ja BoT päälle.
Maanantaina aamulla töissä sitten Eeva tutki Miinan kliinisesti. Toisen takajalan asentotunto on kovasti hidastunut, toisen etujalan myös. Selvää aristusta lannerangassa, kotona aristi myös niskaa.
Ajat sitten olen päättänyt, ettei koirillemme enää tehdä yhtään isoa luu/selkäleikkausta. Siispä magneetti- tms. kuvat ovat turhia; hoito on kuitenkin konservatiivinen. Nyt lepoa ja kipulääkkeitä, viikon kuluttua katsotaan missä mennään.
Lääkkeet tuntuvat sopivan hyvin. Miina jaksaa kävellä lyhyitä rauhallisia lenkkejä. Onneksi toinen lääke väsyttää, muuten levossa pitäminen olisikin melko hankalaa. Äitee kun ei valita!
Tosiasia vaan taitaa nyt olla se, ettei siitä enää agilityyn ole. En ainakaan uskalla riskeerata.

Ansismus oli tänään taas paimennusharkoissa. Ihanaa kun päästiin viime viikolla jo ulos laitumelle. Viime viikollakin meni oikein hyvin, ensin 8 lampaan kuljetusta jne avoimella laitumella, sitten niitä taisi olla 30. Ansalla ei näissä hommissa näytä olevan mitään ongelmia. Ensivaikutelmasta huolimatta. Jouduin melkein raahaamaan sen laitumelle, siellä kun "huudettiin" -huoh! Juoksun aikana sillä on aina ihan kummia päähänpistoja.
Tänään ei tarvinnut raahata laitumelle :) Ensin tehtiin isossa pyöröaitauksessa pois päin-ajo harjoitusta. Se ei mennyt ihan putkeen. Minä en osaa ohjata sitä, ja Ansan kovalevy täyttyi aika pian. No, kuljeteltiin ja haettiin sitten virkistykseksi.
Toisessa harkassa otettiin lampaat aitauksesta, kuljetettiin avoimelle laitumelle. Siellä vähän hakua ja kuljetusta, ja takaisin aitaukseen. Ansa teki taas omistajansa erittäin ylpeäksi! Tämä ohjaaja nimittäin kaatui siihen ainoaan aitaan, joka oli aitauksen vieressä, selälleen. Lampaat totesivat tilaisuutensa tulleen, ja koittivat pinkoa navetalle. Mutta hienosti Ansa otti ohjeet vastaan ruohonjuuri tasoltakin ja Zakkan avulla sai karkulaiset takaisin ohjaajalle, joka oli päässyt sentään omin avuin ylös.
Hieman jännitti se häkittäminen, koska minä en osaa sitä ja lampailla on kova veto aitauksen ohi kohti navettaa. Mutta tässä asiassa Ansa on ihan Pro! Juuri oikeassa paikassa ja oikealla paineella se luotsasi ne aitaukseen. Vitsi ;D Eipä suotta toiset sano siitä Ansismus Ensimmäinen!

Lappeenrannasta terveisiä

Ajelin eilen koirien kanssa Lappeenrantaan ja takaisin, se tekee yhteensä 580 km.... Mutta kun ei ollut kauhea kiire niin mikäpä ajellessa.
Sawalle ja Kimille oli varattu silmätarkastus saman vierailun yhteyteen. Molemmat saivat edelleen terveen paperit. Kimin silmät ok, ppm:t tallessa (mihinkäs ne sieltä häviäiskään). Sawan tilanne ennallaan, ppm:t ennallaan ja molemmissa lasiaisissa vähäistä rihmaisuutta edelleen. Linssit kuitenkin terveet saumoineen, kuten lääkäri totesi :)

Sitten kurvattiin takaisin Marin luo, jonne Ellakin oli jo koulusta ennättänyt, ja pojat tietty. Onhan siellä melkoinen vilske; kolme kouluikäistä poikaa ja niiden kaverit. Kuusi koiraa ei tuntunut enää siinä missään. Marilla on siis 2, Ellalla tällä erää kotona 1 ja minun 3. Tosin Lyyti-ranskis joutui olemaan eristyksissä, koska oli juoksussa.
Käytiinkin Ellan ja koirien (paitsi Lyyti) kanssa lenkillä sillä välin kun Mari kuskasi poikia paikasta toiseen harrastuksiin yms. Pikkuinen Kipi-kiinanharjakoira, 10 kk, alkoi lenkin aikana jo tottua Kimin lähentelyihin. Partiksista se ei näyttänyt olevan millänsäkään. Hauska pikkukoira :)

Vein Ellalle desinfiointi-ainetta ja muita tarvittavia puhdistusvälineitä hänen upouusia tatuointivälineitä varten. Siinä sitten ihmeteltiin niitäkin.
Ella näytti myös koulutöitään. Ei voi kun todeta, että tosi hienoja maalauksia, valokuvia ja graafisia töitä tytär osaa tehdä! Tosi hienoja ja taitavia!

Kotimatkalla oli mukana väsynyttä sakkia. Täytyisi näköjään muuttaa vähäksi aikaa kerrostaloon, niin koirat oppisivat käyttäytymään paremmin. Oma piha näköjään antaa myös omat luvat ;)

Nyt vaan odotellaan Sawan juoksua, että nähdään taas.

Pääsiäistä

Nyt on pakko vihdoin viimein avata uusi blogi! Pääsiäinen on ollut mitä mahtavin, jos ei lentsua lasketa mukaan.
Ansan kanssa oltiin partisten paimennusklinikalla Somerolla Pitkäperjantaina. Jälleen kerran ei voi omistaja kuin ihastella koiransa taitoja. Minna ja Pertti Kellomäki ottivat nämä kuvat ja YouTubeen on tulossa myös Pertin ottamaa videota. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :)

Ja tänään Lappeenrannan näyttelyssä pikku heeleri-neitimme Sawa, Traqdean Yells Jazz, oli PN1, sai sertin ja oli VSP! JEE! Eipä osattu odottaa, se kun napsii yleensä H:ta keveytensä vuoksi. Mutta se osaa käyttäytyä hienosti ja esiintyy edukseen. Hienoa Mari ja Sawa!

Uusi blogi avattu

Talven kunniaksi on kennel jazzille avattu uusi blogi