Kylläpäs aamulla nukutti! Katsoin seitsemän maissa kelloa, ja totesin että en varmasti nouse lomalla tähän aikaan. Seuraavaksi kello olikin 20 yli 10 :o- Otan osaa niiden leiriläisten puolesta, joiden oli aamulla oltava töissä.... Leireillä uni jää aina vähäiseksi ja kun siihen lisätään raitista ulkoilmaa 12 tuntia ja reipasta liikuntaa, niin ihmekös tuo että väsyttää.
Leiri oli erittäin antoisa ja hyvä. Tehtiin paljon hyviä harjoituksia ja ruoka oli taas niiiiiin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Ansalla ei oikein patit riittäneet viimeiselle päivälle asti. Joten maanantain aamuharkan jälkeen syntymäpäiväsankari lepäili häkissä tai autossa enimmäkseen. Osallistuttiin sitten leirikilpailuun lopuksi kuitenkin :o) Ilmeisesti ankeutus auttoi, koska neiti tuli suosiolla lähtöaitaukseen.
Kisa sujui melko odotetulla tavalla. Lähdössä vain haku ei onnistunut, koska ohjaajaa jännitti ja Ansa siis leikkasi hakukaaren. Kuljetukset ovat Ansan vahvuudet, joten ne meni hyvin. Laidunnus paikalle ajaminen ei odotetusti ollut täydellinen, koska ei osata pois päin-ajoa. Suuri yllätys ja järkytys oli se, kun Ansa hakiessaan taas katrasta puri yhtä! Ohjaajana olin aivan toimintakyvytön järkytyksestä :o( Ansa ei ole koskaan ennen purrut oikeasti. Onhan se toki joskus nipsannut pehvasta tottelematonta uuhta, mutta niistä ei ole edes karvoja jäänyt suuhun. Mutta näköjään oppia ikä kaikki. Tähänkin on osattava varautua. Onneksi lampaaseen ei tullut haavoja, tukko karvoja jäi Ansan suuhun (olis saanu vaikka tukehtua niihin....). Todella harmittavaa!
Loppu kuljetus meni taas mallikkaaksi. Viimeinen häkitys ei onnistunut, enkä olettanutkaan, mutta yritettiin kumminkin ;o) Sitten tuli joku "väärä rata". Pöh! ;oD
Päällimmäiseksi jäi leiristä se, että olisipa mukava päästä Ansan pään sisään. Enkä tainnut olla ainoa, päätellen sen saamasta uudesta lisänimestä: Ansismus I Omituinen.... Toisaalta kun sitä en voi tehdä, harjoittelemme muita asioita; pysähtymistä ja paikallaoloa.
Sillä välin kun me vietimme työn parissa aikaa Somerolla, Kimi vietti laatuaikaa Raaseporin suunnilla Stinan hoivissa heeleri-tyttöjen ympäröimänä. Alman kanssa oli sitten sokkotreffit lauantaina ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä ;o) Toivotaan, että astutukset onnistuivat, ja syksymmällä Lindkullas-kennelissä syntyy pentuja. Asian etenemistä voi seurata Stinan kotisivuilta www.lindkullas.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti