Sairaseläkettä ja oikeita töitä

Miinalla petti jalat sunnuntaina. Järkyttävä tilanne! Kaikki kauheat muistot cardiganien selkävaivoista kaivaitui esiin :( Pääsi se sentään itse ylös houkuttelujen jälkeen, ja urhoollisesti käveli horjuen sisään. Onneksi kotona oli kipulääkettä koirille, nappi huuleen ja BoT päälle.
Maanantaina aamulla töissä sitten Eeva tutki Miinan kliinisesti. Toisen takajalan asentotunto on kovasti hidastunut, toisen etujalan myös. Selvää aristusta lannerangassa, kotona aristi myös niskaa.
Ajat sitten olen päättänyt, ettei koirillemme enää tehdä yhtään isoa luu/selkäleikkausta. Siispä magneetti- tms. kuvat ovat turhia; hoito on kuitenkin konservatiivinen. Nyt lepoa ja kipulääkkeitä, viikon kuluttua katsotaan missä mennään.
Lääkkeet tuntuvat sopivan hyvin. Miina jaksaa kävellä lyhyitä rauhallisia lenkkejä. Onneksi toinen lääke väsyttää, muuten levossa pitäminen olisikin melko hankalaa. Äitee kun ei valita!
Tosiasia vaan taitaa nyt olla se, ettei siitä enää agilityyn ole. En ainakaan uskalla riskeerata.

Ansismus oli tänään taas paimennusharkoissa. Ihanaa kun päästiin viime viikolla jo ulos laitumelle. Viime viikollakin meni oikein hyvin, ensin 8 lampaan kuljetusta jne avoimella laitumella, sitten niitä taisi olla 30. Ansalla ei näissä hommissa näytä olevan mitään ongelmia. Ensivaikutelmasta huolimatta. Jouduin melkein raahaamaan sen laitumelle, siellä kun "huudettiin" -huoh! Juoksun aikana sillä on aina ihan kummia päähänpistoja.
Tänään ei tarvinnut raahata laitumelle :) Ensin tehtiin isossa pyöröaitauksessa pois päin-ajo harjoitusta. Se ei mennyt ihan putkeen. Minä en osaa ohjata sitä, ja Ansan kovalevy täyttyi aika pian. No, kuljeteltiin ja haettiin sitten virkistykseksi.
Toisessa harkassa otettiin lampaat aitauksesta, kuljetettiin avoimelle laitumelle. Siellä vähän hakua ja kuljetusta, ja takaisin aitaukseen. Ansa teki taas omistajansa erittäin ylpeäksi! Tämä ohjaaja nimittäin kaatui siihen ainoaan aitaan, joka oli aitauksen vieressä, selälleen. Lampaat totesivat tilaisuutensa tulleen, ja koittivat pinkoa navetalle. Mutta hienosti Ansa otti ohjeet vastaan ruohonjuuri tasoltakin ja Zakkan avulla sai karkulaiset takaisin ohjaajalle, joka oli päässyt sentään omin avuin ylös.
Hieman jännitti se häkittäminen, koska minä en osaa sitä ja lampailla on kova veto aitauksen ohi kohti navettaa. Mutta tässä asiassa Ansa on ihan Pro! Juuri oikeassa paikassa ja oikealla paineella se luotsasi ne aitaukseen. Vitsi ;D Eipä suotta toiset sano siitä Ansismus Ensimmäinen!