Käväisimme mökillä Keski-Suomessa. Nyt pitää oikein miettiä, missä se niinkuin oikeasti nykyään on; kaikenlaisten kuntauudistustusten jälkeen. Ensin se oli vain mummola, sitten kun jotain ymmärsi niin Lylyniemi, joka on Koskenpäällä. Sitten liitettiin Jämsänkoskeen, mutta taitaa nykyään Jämsänkoskikin olla Jämsää. Vähän hullua, kun Jämsään on kuitenkin 40 km, ja Jämsänkoski päättää veden korkeudesta juoksuttamalla vettä, tai ei. Järvi sentään on pysynyt Uuttanana :o)
Lauantai olikin tosi lämmin, ja saatiin tehtyä mitä pitikin. Laituri
paikalleen ja koirat harjattua ulkona. Liinan mielestä harjaukset olisi
voinut sivuuttaa, koska Ansan uimakoulussa on paljon kivempaa!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Lampaita laitumella, tyynyssä ja unissa
Kesän tulon tietää siitä, että ei ole koskaan kotona sisällä, ainakaan siivoamassa. Jos ei ole töissä, niin sitten ulkoiluttamassa koiria lampailla tai ilman :o)
Pikkupässit tulivat laitumelle toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Puuhaa niiden vuoksi onkin sitten riittänyt! Heti seuraavana maanantaina olivat säikähtäneet jotain ja puskeneet itsensä aidoista läpi. Sain soiton töihin, että karitsoja karussa tiellä asti. Onneksi oli rauhallinen päivä töissä, joten hyppäsin autoon ja kaasutin kohti Lohjaa. Samalla soitellen neuvoja löytäjille ja apujoukkoja haalien, ja tietenkin tärkein piti saada paikalle, Ansa.
Ei voi kun ihmetellä koiransa taitoa lukea jopa vauhkoontuneita eläimiä. Juuri kun luulimme saaneemme ne toisten luo, niin pinkaisivat metsään. Ansa jäljitti ne, ja sitten Krisse jo huutelikin, että täällä ovat.
Tosin suuri apu oli myös naapureista, Krissestä ja Upasta, jotka toimivat esteinä, porttivahteina ja kantajina. Meistä tulee vielä Krissen kanssa hyviä paimenkoiria, kunhan laitetaan kunnon kengät Krissellekin jalkaan ;oD
Ilman Ansaa en tiedä miten olisimme ne saaneet alalaitumelle ehjien aitojen taakse. Ne kun eivät tulleet edes leivän perässä, vaan pinkoivat kohti ylälaidunta ja tietä; sinne missä äitit on.... Koiran nopeus ja tottelevaisuus tuottivat lopulta tuloksen ja saimme ne muiden lampaiden luo. Upa uhrautui ja kantoi yhden aivan uupuneen texel-mixin aitaukseen. Päivä oli lämmin ja pikkuiset olivat olleet hädissään useamman tunnin.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Laitumella riittää ruokaa kaikille ja ovat hyvin tottuneet koiriin ja ihmisiin.
Liinakin on oppinut paljon uusia asioita, ja minä Liinasta. Rohkeutta siltä ei ainakaan puutu. Nyt ei enää harjoittele vain Ansan opastuksella, vaan tehdään kahdestaan kuljetuksia ja poispäin ajoja.
Kimikin pääsi tänään pitkässä liinassa hakemaan pässejä kauralle :o) Ihan eivät pässit sitä ymmärrä, mutta oppivat ajan kanssa. Konstaapeli oli niin ylpeä työstään vielä kotonakin, että piti Pekalle oikein tohottaa ;o)
Pikkupässit tulivat laitumelle toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Puuhaa niiden vuoksi onkin sitten riittänyt! Heti seuraavana maanantaina olivat säikähtäneet jotain ja puskeneet itsensä aidoista läpi. Sain soiton töihin, että karitsoja karussa tiellä asti. Onneksi oli rauhallinen päivä töissä, joten hyppäsin autoon ja kaasutin kohti Lohjaa. Samalla soitellen neuvoja löytäjille ja apujoukkoja haalien, ja tietenkin tärkein piti saada paikalle, Ansa.
Ei voi kun ihmetellä koiransa taitoa lukea jopa vauhkoontuneita eläimiä. Juuri kun luulimme saaneemme ne toisten luo, niin pinkaisivat metsään. Ansa jäljitti ne, ja sitten Krisse jo huutelikin, että täällä ovat.
Tosin suuri apu oli myös naapureista, Krissestä ja Upasta, jotka toimivat esteinä, porttivahteina ja kantajina. Meistä tulee vielä Krissen kanssa hyviä paimenkoiria, kunhan laitetaan kunnon kengät Krissellekin jalkaan ;oD
Ilman Ansaa en tiedä miten olisimme ne saaneet alalaitumelle ehjien aitojen taakse. Ne kun eivät tulleet edes leivän perässä, vaan pinkoivat kohti ylälaidunta ja tietä; sinne missä äitit on.... Koiran nopeus ja tottelevaisuus tuottivat lopulta tuloksen ja saimme ne muiden lampaiden luo. Upa uhrautui ja kantoi yhden aivan uupuneen texel-mixin aitaukseen. Päivä oli lämmin ja pikkuiset olivat olleet hädissään useamman tunnin.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Laitumella riittää ruokaa kaikille ja ovat hyvin tottuneet koiriin ja ihmisiin.
Liinakin on oppinut paljon uusia asioita, ja minä Liinasta. Rohkeutta siltä ei ainakaan puutu. Nyt ei enää harjoittele vain Ansan opastuksella, vaan tehdään kahdestaan kuljetuksia ja poispäin ajoja.
Kimikin pääsi tänään pitkässä liinassa hakemaan pässejä kauralle :o) Ihan eivät pässit sitä ymmärrä, mutta oppivat ajan kanssa. Konstaapeli oli niin ylpeä työstään vielä kotonakin, että piti Pekalle oikein tohottaa ;o)
lauantai 19. toukokuuta 2012
Kesä on tullut
ja meillä alkaa taas lammas-kausi. Helatorstain ukkosen uhkaillessa ja sateen kastellessa saimme kesän ensimmäiset lampaat laitumelle, 8 viimevuotista pässiä. Ne eivät piitanneet säästä, kunhan pääsivät pois höyrystyvästä autosta ulos. Ansa ja Tilda kuljettivat pässit kiitettävällä taidolla alalaitumelle.
Päivä vierähti sitten heinäpaaleja lastatessa, sitten liukastellessa metsätietä alas paaleja kuskaten laitumelle ja takaisin.... mitäpä sitä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi. Paitsi seuraavana päivänä lapioisi runsain määrin vanhaa märkää olkea lannoitteeksi ympäri laidunta. Tänään tiesi tehneensä ;o) Huomenna hommat jatkuu.
Koirat ja lampaat sentään olivat onnellisia; lampaat ruoskutellen heinää ja nauttien ulkoilmasta, ja koirat juosten ympäri laidunta ja metsäteitä edestakaisin. Turkit eivät enää loppupäivästä hulmunneet, ne kun oli kuorrutettu mullalla, savella ja ojavedellä. Jostain syystä suihku kotona ei ole olleenkaan niin kivaa.
Muutenkin aurinko tuntuu paistavan risukasaan. Liinan veriarvot olivat kohentuneet munuaisdieetillä :o) ja painoakin on tullut vähän lisää. Nyt voi vähän huokaista ja suunnitella tulevaa senkin kanssa. Etsitään kiva rally-toko ryhmä ja harjoitellaan paimennusta. Tänään jo molemmat tytöt pääsivät hieman liikuttamaan pässejä.
Ja Kimi myös tahtoo lampaille...mutta kun ei pääse kuin hihnassa. Se kun ei yhtään kunnioita niitä, ja on liian raju. Vaikka pässejä ovatkin, ei ole tarpeen hätyytellä niitäkään, ainakaan vielä.
Päivä vierähti sitten heinäpaaleja lastatessa, sitten liukastellessa metsätietä alas paaleja kuskaten laitumelle ja takaisin.... mitäpä sitä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi. Paitsi seuraavana päivänä lapioisi runsain määrin vanhaa märkää olkea lannoitteeksi ympäri laidunta. Tänään tiesi tehneensä ;o) Huomenna hommat jatkuu.
Koirat ja lampaat sentään olivat onnellisia; lampaat ruoskutellen heinää ja nauttien ulkoilmasta, ja koirat juosten ympäri laidunta ja metsäteitä edestakaisin. Turkit eivät enää loppupäivästä hulmunneet, ne kun oli kuorrutettu mullalla, savella ja ojavedellä. Jostain syystä suihku kotona ei ole olleenkaan niin kivaa.
Muutenkin aurinko tuntuu paistavan risukasaan. Liinan veriarvot olivat kohentuneet munuaisdieetillä :o) ja painoakin on tullut vähän lisää. Nyt voi vähän huokaista ja suunnitella tulevaa senkin kanssa. Etsitään kiva rally-toko ryhmä ja harjoitellaan paimennusta. Tänään jo molemmat tytöt pääsivät hieman liikuttamaan pässejä.
Ja Kimi myös tahtoo lampaille...mutta kun ei pääse kuin hihnassa. Se kun ei yhtään kunnioita niitä, ja on liian raju. Vaikka pässejä ovatkin, ei ole tarpeen hätyytellä niitäkään, ainakaan vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)