JAZZILAISET




keskiviikko 10. elokuuta 2011

Sattuu ja tapahtuu laitumella


Kun jää lampaiden yksinhuoltajaksi hetkeksikään niin johan alkaa tapahtua!
Eilen illalla mietin, että jaksaako lähteä flunssaisena huonossa säässä laitumelle. Dave oli aamulla siellä jo käynyt, joten annoin laiskuuden hiipiä mieleen... Lähdin kuitenkin, kaikkien koirien kanssa ajatuksena ottaa rentoa treeniä ja katsella lampaita. Sää olikin Vanhakylän puolella oikein mainio, ei tietokaan sadepilvistä :o)
Katras oli kaukana alalaitumella, missä on sitä herkkuheinää. Laskin koirat portista sisään hakeakseni ruokavadit, ja nehän innoissaan juoksivat ja haukkuivat ,niiden kanssa kun ei koskaan tehdä mitään kivaa! ;o) Sitten Liina ja Kimi haukkuivat erilailla, vahtihaukkua. Kutsuin ne pois ja kiirehdin lähemmäksi notkoa. Notkelmassa seisoi yksi karitsoista oudosti horjuen, pelkäämättä koiria. Kimin olin jo kytkenyt, Ansa sai luvan mennä lähemmäksi. Miten ihmeessä se on näin kaukana muista? Se koitti kävellä kohti laumaa, mutta haparoi ja pyöri paikallaan. Vein Liinan ja Kimin pois, ja lähdin Ansan kanssa uudestaan katsomaan pientä. Silloin toiset jo tulivat lähemmäksi, ja karitsa turvasi yhteen uuhista, mutta ei jaksanut oikein edes seistä. Se tuntui kuumalta, mutta uupumusta lukuun ottamatta näytti olevan ehjä.
Muutaman puhelun jälkeen tavoitin päivystävän eläinlääkärin Karkkilasta. Hän kysyi voisinko tuoda sen sinne... No, ei kai voi muutakaan; koirat takapenkille ensin. Sitten Ansan avulla hakemaan karitsaa, joka oli taas jäänyt laumasta. Minun kantaessa karitsaa, Ansa piti muut kauempana. Täytyy sanoa, että 20 kiloa ei ole koskaan tuntunut niin painavalta. Onneksi se ei rimpuillut (ei jaksanut), 100 metriä ylämäkeen se sylissä oli pitkä....
Löytyihän se eläinlääkärikin, mulla mitään navigaattoria ole, parin harha-ajon jälkeen. Perille päästyämme karitsa vain makasi silmät kiinni :o( Eläinlääkäri tutki sitä minkä saattoi, ei niin tavallinen potilas kuulemma. Diagnoosi ei tullut ihan varmaksi, ja ennustekin hieman varauksellinen. Päätin kuitenkin, että yritetään. Pikkulammas sai antibiootin, kipulääkkeen ja B-vitamiinia pistoksina, ja samat hoidot jatkoon kotona.
Koska meillä ei ole koirankoppia tms. niin sovin Tian kanssa (kenen ne lampaat onkin), että vien sen hänelle. Siellä odottikin siivottu pieni tarha niitetyn heinän kanssa. Jo matkalla se nousi seisomaan takaluukussa, ja aiheutti ihmetystä takana ajaville :o) Tarhassa alkoi heti kohta syödä!
Aamulla Tia kertoi, että vielä on jäykkä ja horjuva vähän, mutta syö hyvin ja märehtii. Ja pötkii karkuun minkä ehtii lääkepistoksia. Ensi viikolla toivottavasti voi palata laumaan :o)
Iloisista uutisista innostuneena lähdin aamupäivällä tyttöjen kanssa laitumelle. Ajattelin harjoitella häkitystä ja vetoa Ansan kanssa, ja Liinan kanssa taas tasapainon hakua. Sitten siivoan niiden katoksen ja nakuttelen hivenainekaukalon samalla. Toki lampaiden kanssa enemmän kuin usein tulee suunnitelman muutoksia, niihin täytyy varautua aina.
Mentiin siis laitsalle iloisin mielin hyvällä säällä. Laumaa ei heti näy, mutta laidun on niin iso, että ehkä ovat alhaalla kulmassa tai jopa metsäpoukamassa. Vaan ei. Katras jossa on 17 uuhta ja karitsaa yhteensä, ei ole näkymätön, paitsi nämä nyt. Voi itku!
Hain sauvan ja pitkän hihnan, samalla soittaen hätäkeskukseen, laitumen omistajille jne. Ja ei kun etsimään... Alhaalla kulmassa oli yksi tolppa kaatunut ja aita alhaalla, ehkä hirvet taas. Suuntasin sinne ja toivoin, että Ansa antaa jotain vinkkiä suunnasta; ja ihme kyllä se painoi nenän maahan ja nuuskutti edellä kohti naapurin peltoja. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Lähdin kiertämään ojia ja samalla vähän ylös päin seuraaville pelloille. Ja sitten näin ne kaukana sähkölinjojen takana! Kiersin ne hieman sivusta samalla katsoen mistä saan ne kuljetettua takaisin. Luulisin niiden olleen n. ½ kilometrin päässä omasta laitumesta, ihanalla apilaniityllä. Viimein tulimme tarpeeksi lähelle ja lauma huomasi meidät. Ne olivat sitä mieltä, että ne ei tulis! Lähtivät vauhdilla kohti metsikköä, jonka takana on tiet. Ei muuta kuin juoksuksi sivusuunnassa, ja sitten lähetin Ansan vastaan etteivät ehdi metsän reunaan asti. Ansa pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja sai lauman kääntymään parempaan suuntaan. Taas uusi ohjeistus Ansalle, että saa ne kohti ojaa. Ajattelin, että sinne eivät mene, vaan kääntyvät minulle. Ja niin tapahtui! Hallelujaa!
Nyt oli lauma hallussa, vaikka koittivat vielä vilkuilla livistyspaikkoja, mutta Ansan haukan katseelta semmoiset ei jää huomaamatta ;o) Liina oli ensin kiinni, mutta sähläsi siinä liikaa, joten laskin senkin Ansan kontolle. Vähän matkaa kuljettuamme lauma rauhoittui ja saimme ne kuljetettua rauhallisesti kohti omaa laidunta.
Ansa oli koko ajan tosi rauhallinen ja luki lauman liikkeitä taas kuin avointa kirjaa. Ei sitä tarvinnut kuin kehua ja kannustaa jatkamaan. Liina aluksi sähläsi ja aiheutti pari pikku laukkakohtausta, mutta uskoi ihmeen hyvin ja alkoi loppumatkasta kulkea Ansan kanssa. Liina oli välillä hienosti lauman toisessa takakulmassa, muodostimme ikään kuin kolmion, minä ja tytöt :o)
Mokomat karkulaiset eivät muka päässeet saman kaatuneen aidan yli, mistä olivat tulleetkin. Siinä kohtaa piti vähän käskeä Ansaa, joka oli melko väsynyt jo, ja taluttaa johtaja yli. Puuh! Kaikki turvallisesti omalla laitumella!
Paikalle hälytetty Palonenkin jo saapui. Alkoi hikinen urakka, kävimme koko aidan läpi ja PP moukaroi lähes kaikki tolpat syvempään ja tiukemmalle. Dave kadonnut rautakankikin löytyi. Niin ja se katos tuli siivottua ja uusittua aluset, kaukalo asennettua ja katto fixattua. Samaan hikeen... Ansa ja Liina virkistäytyivät ojissa ja lammikoissa. Olivat sen ansainneet!
Nyt on mukava lähteä mökille, kunhan lampiset ei keksi taas jotain....

tiistai 2. elokuuta 2011

Paimennusta


Luonnetestikuvia on saatavilla, mutta uuden koneen oppimisessa menee taas aikaa....
Sillä välin voin ylpeänä esittää Ansan taitavaa paimennusta.
Ranch-kisat jäi väliin lääkekuurin takia, harjoittelemassa ollaan silti käyty säiden ja jaksamisen mukaan. Tämän kesän katras onkin kohtuu iso, 18 päätä, ja välillä melko haasteellinen pahantuulisen Mustikan vuoksi, sekä pikku karitsojen. Välillä ihmettelen Ansan kykyjä itsekin, vai onko vain sattumaa, että yleensä harjoitukset onnistuvat hyvin. Vaikka omasta mielestäni olen ihan noviisi näissä asioissa, niin uskallan väittää Ansan lukevan laumaa hyvin. Olen siitä niin ylpeä ja kiitollinen!
Pakko myös mainita, että juniori Liina alkaa osoittaa innostusta lampaisiin. Eilen jouduin kiperiin tilanteisiin sen innostuessa ihan kunnolla kiertämään laumaa. Ja kun lauma on iso ja vikkelä, sai paimenkin laittaa juoksuksi :o) Liina on ollut Ansan hyvässä opissa. Nyt täytyy alkaa hallita pysähtymistä.
Videossa ei näy ihan alkua, jossa osa katraasta on erotettu ja seisoo kiinni katoksessa, koska johtajalampaat ovat siellä parin muun kanssa. Davelta loistava idea harjoitella kunnon vetoa, johonkin suuntaan. Haasteellista siis saada ulkopuolinen lauma irtoamaan kokonaisena ja rauhassa. Melko tyypillinen kisatilanne. Ei lienee tarvitse mainita, että olin varautunut työstämään pelkkää irrottamista, mutta joko lampaat luottaa minuun eniten (mitä en usko) tai kunniottavat Ansaa oikeasti, tai molempia. Joka tapauksessa olin tosi ällistynyt, ja tuskin muistin lähteä liikkeelle, kun Ansa jo toi lampaita :o)
Kiitos kuvaajalla, Upa Ikoselle!

http://www.youtube.com/watch?v=SWohk7wanyY&feature=mfu_in_order&list=UL

http://www.youtube.com/watch?v=preZBFPKyTc&feature=mfu_in_order&list=UL

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ansa ja Kimi luonnetestissä 9.7.

Onnistuin saamaan molemmille paikan samana päivänä. Kimin kohdalla testiin vieminen on ollut pelkästään paikansaamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Ansan kanssa olen puolestaan ollut epävarma, viedäkö vai ei.... jospa se saa vaikka trauman ;o) Nyt ovat testit onnistuneesti takana!

Testi oli kovassa helteessä Dobermanni-majalla Oulunkylässä. Tuomarit Anne Juppi ja Auli Kiminki.

Eihän se ollut mikään pistekimara kummankaan osalta ; Kimi 82 p. Ansa 37 plussalla ;o) . En tiedä olenko tyhmä, vähään tyytyväinen, vai molempia, mutta olen oikein tyytyväinen tuloksiin. Kummallakin omanlaisensa tulos ja kumpikaan ei saanut traumoja.

Tässä testitulokset:
Kimi: Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ , laukauskokematon
Plussia kertyi 107, miinuksia 25, loppupisteet siten 82.
Oma käsitys Kimistä sai vahvistusta, ei ole niin kova äijä kuin esittää ;o) Yllättävää ehkä oli sen vähäinen puolustushalu; murisi ja haukkui mun selän takana: "meidän perheessä tuolla emännällä on kukkaro, älä mua kato!" .... Kelkka meni odotetusti, pienellä houkuttelulla tuli kelkalle. Haalaria säikähti kovasti ja melkein kaatoi minut paetessa ;o) Tuli paikalle uudestaan mun perässä, kuulemma häntä alhaalla, mutta ei tarvinnut kiskoa mukaan. Tynnyri oli ihan helppo nakki. Pimeää huonetta vähän jännitin, viitsiikö tuo lähteä ovelta eteenpäin, mutta niin vain tuli melkein suoraan mun luo ilman yhtäkään kutsua!
Ihan Kimi-heelerin näköinen tulos, vähän nössykkä mammanpoika ;oD

Ansa: Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: -1c, impulsiivinen
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon
Plussia 77, miinuksia 40, pointseja jäi +37.
Ansa yllätti positiivisesti. Olin varautunut siihen, että pelkkä kentälle meno saa aikaan torikammon. Mutta käytös oli koko testin ajan hyvinkin kotoisen oloista. Tuomareiden silittelyt otti vastaan mielellään, ei koittanut pakittaa tms. Leikki kepilläkin minun kanssa, mutta ei sitten tuomarin :o) Kelkka oli ihan kauhean pelottava! Sain tehdä paljon töitä, että saatiin Ansa katsomaan sitä. Onneksi tuomarit antoivat aikaa, sanoivat kritiikissä, että melkein keskeyttivät testin. Mutta sitten Ansa kokosi yhtäkkiä itsensä, ja tuli kelkalle ilman että kelkka tarvitsi atomeiksi purkaa.
Ja jos pimeälle kujalle tarvitsee mennä, niin kannattaa ottaa mukaan paimenkoira Ansa enemmin kuin "karski" heeleri-uros ;o)
Haalaria pelästyi vain vähän ja ohitti sen häntä pystyssä edelläni. Tynnyri oli myös ihan kakunpala :o)
Pimeässä huoneessa tuli lähes suoraan minua kohti, törmäsi vieressä olevaan tuoliin ja lähti takaisin ;oD Haki kyllä koko ajan, mutta rohkeus petti vähän ja kutsusta tuli sitten luokse. Blondi mikä blondi....
Turhaan ei ole Ansa saanut lisänimeä Ansismus Ensimmäinen Omituinen; aiheutti myös luonnetestituomareille päänvaivaa. Kritiikissä kertoivat, että miettivät pitkään onko se pehmeä (-2) vai onko omituisuus temperamentin puolella. Ja päätyivät, että on impulsiivinen (=reagoi nopeasti ja yllättäin, jopa epärationaalisesti, nopein liikkein , testisääntöjen mukaan suurinpiirtein), koska haalarikujalla ja muuallakin palautui hyvin. Ainoa kauhistus oli kelkka.
Oikeastaan se impulsiivisuus selittää monia asioita. Ansa on Ansa, omanlaisensa hyväntahtoinen hölmö joskus :o)

Lotta ja Dave olivat katsomassa ja kuvaamassa testit. Videota ja kuvia odotellessa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kylläpä aika rientää





ja pennut kasvaa ja kehittyy. Siinäpä se aika rientääkin niitä ulkoiluttaessa, ruokkiessa ja seurustellessa. Sawa on selvästi jo vähentänyt imettämistä. Sen myötä sallii muidenkin koirien olla niiden kanssa. Etenkin Liina viihtyy pentuja ihmetellen. Kamu-poika haastoi eilen Liinan ulkona leikkiin; on tosi liikuttavaa katsoa kun pieni 6-viikkoinen alle kymmen-senttinen pentu laittaa etujalat alas (?!) ja pylly pystyssä kutsuu leikkiin 50-senttistä karvakasaa ;o) Liina osaa olla tosi varovainen leikeissä.
Ansaa taas koko touhu ei kiinnosta. Mieluummin ei pentuja lähelle. Ei se niille mitään tee, mutta kuten yleensä, ei pidä vieraista pennuista. Ne kun tulevat iholle. Onneksi kesälampaat tulivat maanantaina. Joku lohtu sentään!
Huomenna tuleekin paljon vieraita pikkuväkeä katsomaan.

torstai 12. toukokuuta 2011

Kaksi viikkoa ja risat




Tänään katselivat jo hetken pentulaatikon reunan yli. Taitaa olla kohta aika vaihtaa isompiin tiloihin, ennen kuin vaihtavat itse.
Kaikilla pennuilla on nyt omat kodit odottamassa malttamattomina pikku piran.... eiku heelereiden saapumista :o)

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pennut kasvaa

Eilen punnitsin pennut ja huimaa vauhtia kasvavat. Ilmankos Sawa syö kuin hevonen, ainakin 4n edestä :o) Pojat on jo yli 800 g ja tyttö tulee perässä vähän alle 800g.
Kaikilla aukesi silmät viime viikonlopun aikana, ja laatikossa on havaittavissa lisääntyvää aktiivisuutta. Hieman jo maistelevat toisiaan, ja pysyvät hereillä jonkun aikaa syötyään.
Aktiivisuus saa myös muut koirat kiinnostumaan laatikon tapahtumista. Noh, Ansaa kiinnostaa lähinnä Sawan ruoka. Kimin tekisi vähän mieli kurkistaa laatikkoon, mutta kun alle 1,5 metrin päästä alkaa tulla jo kiukkuista rutinaa, niin ei ihan uskalla lähemmäksi. Liinaa ei lasketa edes niin lähelle; just ja just saman huoneen puolelle. Vaikka Liina vaan katsoisi, ihan vähän vaan ;o) Toisaalta, ei mene kauaa kun Sawa mielellään antaa leikitysvuoron jollekin muulle.

Pauliina on laittanut kuvia pennuista omille sivuilleen ja FBhen. Käykääpä kurkkimassa.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Pennut jo 9 päivää





Pennut kasvaa hyvin ja Sawa on superäiti. Ensimmäiset päivät oli kovasti kiinni pennuissa, ja sitten se petaaminen oli ihan kaoottista kolme päivää. Mutta kun maito nousi ja jälkipoltot helpottivat, niin saimme kaikki viimein nukkua. Nyt Sawa käy jo pitemmillä lenkeillä, jotta jaksaa taas hoitaa pentuja ja syödä, paljon.
Seuraavaksi odotellaan silmien avautumista :o)
Kuvia laitan ja kirjoitan aina kun tämä nettiyhteys vain toimisi.....

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Sawan pennut


Pikkuäiti Sawa näyttää isolta pentujensa kanssa. Avauspoltot alkoivat eilen iltapäivällä ja sitten yöllä 4n maissa syntyi ensimmäinen poika. Toinen poika puolen tunnin kuluttua. Sitten odoteltiinkin 6 asti tyttöä, ja viimeisenä seitsemän maissa syntyi enkelipoika.
Sawa on esimerkillinen synnyttäjä ja emo! Kätilönä katselin vain vierestä kuinka sikiökalvo rikotaan ja pentu vielä jalat kalvoissa hakee nisää :o)
Näistä taitaa tulla "Led Zeppelin"-pennut kirjaimella T, menneen nuoruuden muistoksi ;oD

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Pentuja tulossa

Sawa on tiine :o) Eilen ultrassa näkyi ainakin 3, ehkä 4, sikiötä. Nyt täytyy alkaa verestää muistia pentuasioista. Sawa on nyt meillä siihen asti kunnes pennut ovat omissa kodeissaan. Pentujen odotan syntyvän juuri ennen pääsiäistä, viikolla 16.

Jännittävää!

maanantai 28. helmikuuta 2011

Eljas

Komea sulhaspoika Eljas, Marmalade's Beowulf.

Kevättä ilmassa, viimein!


Monellakin tapaa kevättä. Liina kasvaa ja on kohta sisäsiisti. Kimi ei :( Mikälie laittaa sen merkkailemaan... No eiköhän sekin siitä.
Mikä jännittävintä Sawa on astutettu viikko sitten. Sulho on Eljas-poika Kaarinasta. Oikealta nimeltään Marmalade's Beowulf. Tällä kertaa kaikki meni niinkuin pitikin, joten innolla odotellaan huhtikuun lopulle tulee pentuja.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Ansan apina ja pärinäjengi

Kylläpä aika rientää ja pentu kasvaa! Liina on jo melkein 8 kiloa, ja yltää joka paikkaan. Pian alkaa olla hattutelineet ja työpöydän nurkatkin täynnä pennulta säästettävää tavaraa ;o)

Paljon ollaan ehditty tehdä tammikuun aikana. Liinan kasvattaja oli järjestänyt uintipäivän pennuille loppiaisena. Itse suhtauduin asiaan skeptisesti, ovat niin pieniäkin, mutta oli oikein hyvä kokemus. Hyvän uittajan kanssa 3-kuinen pentu oppii heti hyvän uintitekniikan. Ovenslopen sivuilla enemmän siitä tapahtumasta. Kiitos Hanna!

Heti vuoden ekalla viikolla oli meillä melkoinen sutina, kun Arjan carditytöt Fina ja Raksu olivat hoidossa. Kimi oli sitä mieltä, että nyt on 7. taivas auennut, kun tulee lisää morsiammia! Molemmat sitten aloittivatkin juoksunsa loppuviikosta ;o)
Liinalle cardeista oli paljon seuraa. Nämä kaksi kotona olevaa hapannaamaa kun eivät vielä leikkineet Liinan kanssa. Raksu oli oikein kiva leikkitäti. Leikki oli rauhallista ja opettavaista.

Hoitokoirien lähdettyä alkoivat Ansa ja Kiminkin hieman lämmetä Liinan leikittämiseen. Kimi ensin aloitti lelunveto harjoitukset. Siihen kuuluu, että päristään molemmissa päissä lelua (siis puhutaan heeleriä) ja vedetään vuoron perään toista pitkin lattiaa.
Ansa huomasi metsälenkillä, että Liinahan haluaa juosta! Jee! Partis-juttuja ;oD Nyt haastaa Liinaa lyhyisiin juoksuihin pihallakin. Ja jo painivatkin ystävällisessä mielessä, sellaista ähnyämistä.
Nyt Liina seuraa Ansaa kaikkialle ja katsoo tarkoin, mitä Ansa-täti tekee ja menee sitten perässä. Hyvä että apinoi Ansaa, sillä on kuitenkin hyvät tavat noin yleisesti ottaen; ei vahdi turhia, ohittaa vieraat koirat rauhallisesti jne. Sitä torikammoaan ei todennäköisesti pysty siirtämään, Liinalla ei ole sellaiseen taipumuksia. Ansa taas ei pelkää minkäänlaisia ääniä, niin Liina saa niiden kohtaamiseen hyvän mallin. Ja onhan ne partiksia!

Torstaina oltiin paimennusharjoituksissa Somerolla. Ansa siis treenasi ja Liina katseli. Venjan kanssa tuli myös vähän painittua. Autossa odottelu sujui oikein hyvin, osaa siis rauhoittua. Pienen hetken sai Liinakin olla lampaiden kanssa ja se meni niin kuin odotinkin. Reippaasti kohti lampaita, edes uuhen pienet uhittelut ei hätkäyttänyt. Sitten yhdessä liikutettiin lampaita ja syötiin monta papanaa, olkia ja villaa... huoks... ja taas vähän liikuttiin lampaiden kanssa. Tästä se lähtee.
Ansan kanssa meillä ei ollut ihan niin rattoisaa ;o) Harjoitukset meni ihan hyvin, mutta kun oli niin vaikeaa taas meille molemmille pitkästä aikaa. Tehtiin poispäin-ajoa... asiaa auttaisi, jos ohjaaja ymmärtäisi mitä pitää tehdä. No, harjoitellaan sylkkäreitä tänään agilityssa lisää ;o) Ja edistystä ei tapahdu, jos tekee vain helppoja harjoituksia.

Tänään oltiinkin Lotan kanssa pitkällä lenkillä pennut mukana. Bree ja Liina jaksavat hyvin jo parin kilometrin matkan, kunhan on aikaa. Kyllä nyt uni maittaa pikkuväelle ja isommillekin. Sinne agility harkkoihin kun jaksaisi herätä. Ansalla on lisäksi varvasongelmaa (mikä tuuri!) Ilmeisesti torstaina on satuttanut vasemman takajalan toisen keskimmäisen varpaan, se on aristava ja turvoksissa. Mitään haavaa en siinä ole nähnyt, mutta on varmaan nuolemalla tulehduttanut sen. Katsotaan pystyykö sillä reenaamaan....