Mestari-Ansa

kuva: Maijaliisa Valkonen

Olimme viikonloppuna Ruotsissa partacollie-yhdistyksen paimennusharjoituksissa ja -kisoissa lähellä Tukholmaa. Lauantaina oli järjestetty harjoitukset halukkaille ja paimennustaipumus-koe.
Harjoitus olikin tarpeen, sillä lampaat olivat aika erilaisia, mihin me ollaan totuttu; liukkaita (niin kuin kisalampaat yleensä) ja tosi vikkeliä ja suuria! Harjoitukset olivat oikein antoisat, eikä vähiten hyvien kouluttajien vuoksi.
Illalla oli sitten majoituspaikassa järjestetty illallinen. Juhlatunnelma ei oikein päässyt nousemaan kattoon asti, vaikka tarjoilut olivatkin oikein mainiot. Kaikki, myös ruotsalaiset, taisivat olla harjoituspäivän ja sateisen kelin uuvuttamia. Meillä suomalaisosallistujilla painoi vielä edellinen huonosti nukuttu yö laivalla aikaisine nousuineen.
Sunnuntaita edeltävä yö meni vähän paremmin, vaikka taisin pyöriä puolet yöstä valveilla miettien tulevaa kisarataa. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin en tiennyt vastauksia. Huono ruotsin-kielen taitokaan ei auta asiaa.... En siis ollut kovin aurinkoinen aamulla, ja kisatunnelmaa oli vaikea tavoitella.
Kisapaikalla alkoi sitten viimein aurinkokin paistaa. Ajattelin rataantutustumisen aikana, että lähden tekemään sen minkä osaan, ja Ansa hoitaa loput, koska siihen voin luottaa. Tuomari Shania Longyard vaikutti kovin ankaralta, enkä erehtynyt vaikken ymmärtänyt puoliakaan mitä sanoi ;o)
Meille oli arvottu lähtönumeroksi 3. Hyvä paikka lähteä, sitten se on tehty eikä tarvitse jännittää enää. Toivoin vain vähemmän vikkeliä lampaita, ja olihan ne ihan käsiteltävissä. Rata meni muuten hienosti (omasta mielestäni), paitsi etten saanut lampaita ensimmäiseen kujaan millään. Kuten tuomarin kommentissa lukee: Matte omöjligtgorde uppgoende genom att röra sig. Siis ohjaaja pilasi koiran työn :oD Päätin sitten päästää Ansan pälkähästä ja kuljetettiin läpi rännistä. Koska luulin, että koko rata menee nollille sen vuoksi en edes yrittänyt toista kujaa muuten kuin kuljetuksena. Kannattaa siis opetella säännöt ensin kunnolla, ja harjoittaa ruotsiaan ;oD
Loppu rata oli mielestäni työvoitto, enkä edes kuvitellut, että olisimme loppukisassa mukana!

Pari koiraa meidän jälkeen oli Petsu-papan, 11 ½ v. vuoro. Pertti ja Petsu tekivät tosi hienon radan ikinä. Sitten vain sattui ikävä onnettomuus. Loppuhäkityksessä yksi lammas pinkaisi kohti varikkoa ja suoraan päin tuomaria, joka oli alkanut jo kirjoittaa eikä siten havainnut mustaa kohti kiitävää 100 kiloa. Oli kauheaa katsoa kun pitkä tuomari lentää metrin korkeudella ilmassa ja putoaa maahan niskoilleen. Musta surma palasi takaisin Pertin luo samassa sekunnissa.
Tuomari oli hetken tajuton, mutta sai järjestäjiltä pikaisesti hyvän ensiavun. Hevosten loimiin ja koirien makuualustoilla peiteltynä ja tuettuna odoteltiin sitten ambulanssia.
Kisat siis keskeytettiin. Järjestäjät alkoivat kysellä toista tuomaria jatkamaan. Me lähdimme sillä välin siivoamaan huoneemme, että päästään suoraan kohti satamaa kunhan selviää jatketaanko kisoja ja miten.
Järjestäjät onnistuivat saamaan tilalle toisen tuomarin. Olivat myös päättäneet, että koska puolet noviisi-luokasta oli kisannut jo, ja loput kisaavat hyvin erilaisen tuomarin radalla, molempien puolikkaiden parhaat kisaavat vielä lopuksi uudestaan voitosta. Meidänkin mielestä se oli reilua niin.
Mutta enpä olisi voinut kuvitella, että Ansalla oli Shanialta parhaat pisteet! Minun mielestä siellä oli tosi monta upeaa suoritusta ennen tapaturmaa. Petsu olisi varmasti ollut parempi, mutta tuomarilta oli kirjaaminen jäänyt kesken, joten Petsu joutui myös uusimaan radan. Pertin huolesta huolimatta, se meni myös todella mallikkaasti väsyneeltä vanhukselta.
Toisen puoliskon paras pari oli Ina ja Colin. Oli mukava lähteä uusimaan heitä "vastaa", koska Colin on myös 3-vuotias ja Ina tsemppasi minua myös. Päätettiin tehdä yhdessä hyvä harjoitus, saatiinhan ihan tuoreet lampaatkin, pikku pässejä. Naureskeltiin että tämä kuin Ruotsi-Suomi ottelu tai rodun paras ja vastakkaisen sukupuolen paras. Ei paineita ;o)
Ansa jaksoi tehdä ihmeen hyvin töitä, ja kuunteli hyvin ohjeita. Minä taas koitin ottaa opikseni edellisen radan toilailuistani. Loppuhäkityksessä en ollut ihan tarkkana ja Ansa melkein nappasi kintereestä mustaa pässi-poikaa, joka oli aiemmin esitellyt sarviaan Ansalle. Sellaiset tyypit Ansa painaa aina mieleensä, ja koittaa ojentaa tarvittaessa hieman susimaisesti.
Ina ja Colin tekivät myös hyvää rataa melkein loppuun asti. Viimeisen kujan jälkeen Colin räjäytti lauman, eivätkä saaneet niitä enää kasaan, saati häkkiin. Harmi sinänsä, Colin on taitava koira.
En oikein usko tätä vieläkään todeksi, en osaa oikein edes leijua. Paitsi nyt kirjoittaessa ;o) Ansa on siis Ruotsin Partacollie yhdistyksen järjestämän joka vuotisen Paimennuskilpailun Noviisi-luokan voittaja 2010! Saatiin palkinnoksi ihana iso lampaantalja ja 2 kiertopalkintoa kuvakansioineen ym. tavaraa. Ja paljon oppia ja kokemusta, kunniaa ja mainetta :oD
Mikä mukavinta, molempien tuomareiden loppukommenttina on, että meillä on hyvä eläinten käsittely. Shanialta vielä että rauhallinen ja hieno koira! Kyllä olenkin siitä kovin ylpeä. Kuten myös kasvattajansakin Sussie on.
Kiitos kuuluu myös mukavalle ja aina innostavalle matkaseuralle: Maiculle, Minnalle, Pertille, Lotalle ja Davelle koirineen. Ilman heitä ei edes tiedettäis mitä paimennus on.
Ilman Klossnerin Marikaa ja Kimmoa ei meillä olisi ollut harjoitusmahdollisuutta, eikä meille sopivaa opetusta. Omistajan kaikille palan voittotaljasta!

Ennen kiireistä lähtöä laivalle, saimme kuulla hyviä uutisia sairaalasta. Shania Longyard selvisi ihmeen pienillä vammoilla; silmäkulmassa haava ja lievä aivotärähdys, pahin vaurio sattui polveen. Mutta onneksi ei mitään niskavauriota tai luita poikki.

Svensson hoidossa ja kisat 11.9.

Miinanpoika Svensson oli meillä hoidossa melkein viikon, kun isäntäväki oli Venetsiaa ihastelemassa. Aika meni kuin siivillä ja helposti; ei mitään omille reissuille lähtöyrityksiä, ruoka maistui ja Ansa levitteli punaista mattoa serkkupojan eteen. Melkein piilotin sen, ettei tarvisisi palauttaa, mutta... eilen lähti kuitenkin kotiin. Täytyy alkaa suunnitella toisen partiksen hankintaa. Jospa Ansasta, tai jostain muualta ;o)
Tänään oli Somerolla Woolandiassa Ranch-kisat, paimennusta siis. Oli oikein antoisaa nähdä mukana aloittelijoiden joukossa kaksi katalonianpaimenkoiraa, kaksi belgaria, yksi nahkacollie ja neljä partista bordercollieiden joukossa! Tilda-partis voitti taas, ja Miinanpoika Taffy oli toinen :oD. Svenssonkin sai radan hienosti suoritettua, 61 p./90. Partikset rules!
Ansa olisi tietenkin voittanut, mutta siirryttäessä aitauksesta laitumelle, minun virheen vuoksi yksi lammas karkasi ja kisa jäi siihen. Siihen asti oltiin kerätty yhtä vaille täydet pisteen ;o) , 41 p. Tosi hyvä mieli jäi Ansan työnteosta. Karkulaisen palautuksessakin se teki tosi hyvin töitä, mutta halusin loppuun hyvän mielen ja otettiin haltuun loput 3, ja vietiin ne takaisin alkuun.
Näillä tunnelmilla on kiva lähteä Ruotsiin partisen paimennusmestaruuksiin ensi viikonloppuna. Luottamus koiraan on suuri; Ansismus I Aurinkoinen on Pro!