Kesälampaat

Kaikki varmaan jo tietää, mutta meillä on Lotan ja Daven kanssa kesälampaita. Parin viikon ajan tässä on opeteltu lampaiden hoitoa, sekä koitettu kesyttää niitä lisää. Osa niistä tuleekin jo suoraan luokse, kun menee laitumelle. Mustikka etenkin on kovin kesy. Maijakin tulee karitsoineen kerjäämään. Sen karitsatkin ovat sangen rapsutushakuisia. Tosin sen pässi-karitsalle täytyy suunnitella joku iso hattu päähän, koska se tahtoo puskea itsensä aitauksen väärälle puolelle harvasen päivä. Ruoho kun on selvästi vihreämpää toisella puolella aitaa. Ja sitten tulee äitiä ikävä! Pojat pojat ;o)
Eilen menin aamupäivällä Ansan ja Kimin kanssa laitumella käymään, ja siellähän se taas oli, aidan väärällä puolella. Karitsat eivät tietenkään anna kiinni, joten täytyi tehdä suunnitelma. Se liikkuu kohti laumaa, joten laitoin koirat kiinni kauemmas laitumen kulmasta plokkaamaan tielle pääsyn. Avasin porttia vähän, ja kun lauma tuli minun luo kerjäämään, tuli pikku pässi myös kohti minua. Sitten sille tuli ongelma: se seisoi avonaisen portin luona ja arpoi uskaltaisiko mennä minun ohi äidin luo, vai olisiko parempi paeta takaisin. Mutta kun siellä oli ne "sudet"! Iiik, tai siis bää-ä-ää? (Tarkoittanee lampaan kielellä: äitiii?!) Silloin pikku-susi sanoi, vräyh! ja päätös oli helppo, äkkiä äitin luo ihmisen ohi. Kaikki taas onnellisesti yhdessä. Kimi sai suuret kiitokset avusta :o)
Tänään raahasin laitumelle lisää heinää ja vettä, koirien avustuksella. Kimi tuntuu kiinnostavan lampaita kovasti. Sen kanssa saakin olla tarkkana, ettei livahda aidan raoista seurustelemaan Mustikan kanssa. Niillä on joku yhteys. Tänäänkin nuuhkivat toisiaan aidan raosta moneen kertaan. Ansa sai olla mukana aidan sisäpuolella, kun kannoin heinää sadesuojaan ja jaoin kaurat. Ansan ne päästää jo mukavalle etäisyydelle. Emälampaita karitsoineen täytyy vaan pitää silmällä, etteivät tule pökkimään koiraa. Tarkoitushan ei ole pelotella kumpaankaan osapuolta, koiran täytyy kunnioittaa lampaita ja päin vastoin.
Oikeastaan se on mukavaa puuhaa. Samalla saa seurata myös viereisen tallin varsojen kasvamista ja elämisen sietämätöntä keveyttä pitkien kinttujen kanssa.

Partisten Paimennustaipumuskoe

Onneksi on ollut muuta ajateltavaa kuin Miina. Vaikka toisaalta itku pääsi kun näki Miinan poikien isän Petsun tänään taipparissa.
Tänään Ansismus I selvitti paimennustaipparin hyväksytysti :o) Toki valeraskaus ja kodin apea tunnelma vaikutti siten, että alku oli tahmeaa eikä Ansa halunnut työskennellä tuomari Kimmo Klossnerin kanssa. Minun piti asettua puikkareihin. Kävihän se harjoituksesta minullekin. Oikein tyytyväinen olen pisteytykseenkin, vaikkei "voitettukaan" ;o)
Ansan pointsit: Kiinnostus 3, Taipumus hallita lampaita 4, Henkinen kestävyys 3, Yhteistyökyky/ohjattavuus 4. Keskiarvo 3,33.
Ohjattavuus ei vaikuta pisteisiin, ja arvostelu asteikko 1-5. Hyväksyttyy tulokseen pitää saada vähintään 3 pistettä. Lisämainintana: Nuori narttu työskentelee rauhallisesti ja pitää hyvin etäisyyttä!
Ihanaa Ansa!
Parempia kuvia sitten albumissa, kunhan saan ne ;o)

Surun päivä

Miina-äitee.... miten ikävä nyt onkaan...
Lyhyen sairastumisen jälkeen Miina nukutettiin tänään pois... lyhyen ja lyhyen, mikä on lyhyt?
Sisukkaana ja kuuliaisena sairaus oli ollut jo olemassa jonkun aikaa. Sitten yhtäkkiä liikuntavaikeudet lisääntyivät, paino laski lyhyessä ajassa dramaattisesti vaikka ruoka maistui. Eilen ei enää jalka noussut ja mielikin luovutti.
Nyt Miinalla on siivet ja voi hypätä ja lentää korkeammalle kuin koskaan!
Kuten Ella sanoi: suru ja ikävä on rakkautta ............ vaikka se ei juuri nyt siltä tunnukaan.

Ensimmäiset Jazz-heelerit 6v!

Paljon onnea ja nakkikakkua Easylle, Hetalle, Pinkertonille, Tuutikille ja Hannalle! Siitä on 6 vuotta, kun Oka-äiti putkautti teidät maailmalle punaisen mökin keittiössä :o)
Rapsutuksia!