Oikea Juhannusheila

Yllätyksellinen juhannusmorsian ilmaantui Kimille tänään. Niirasen Annan Ruusa (Rantalaukan Harmonia) olikin salaa aloitellut juoksuaan, ja kun suunniteltu sulho on valloittamassa maailmaa, niin Kimi suostui tuuraamaan ;o)
Kaikki meni tosi hienosti! Kimi hurmasi Ruusan ja astuminen onnistui hyvin. Toivotaan, että onnistuu kaiken kaikkiaan; Ruusalla on juoksu vain kerran vuodessa ja ikää jo melkein 7v. Kimin mielestä ihana Lady!

Naisjuttujen jälkeen käytiin laitumella. Mikä huojennus, kun Mustikka oli jo oma itsensä! Se on pari päivää ollut vaisu ja eilen riiputteli päätään koko ajan, söi kyllä mutta vähemmän. Nyt ei väsähtänyt pienistä paimennusharjoituksistakaan :o) Jäi syömään kauraa, kun lähdettiin.
Ansakin teki pyöröaitauksessa oikein hyvin töitä. Auttaisikohan "ankeutus", koska ei nössöillyt tai pelännyt edes Maijaa. Kuunteli hyvin suuntakäskyjäkin. Tuntui itsekin olevan tyytyväinen suoritukseensa. Kiitos Davelle avusta! Huomenna uudestaan :o)

Hyvää Juhannusta kaikille, heiloilla tai ilman!

Sawa aloitti juoksun

Viimeinkin! Rocken kanssa on sovittu treffit alustavasti heinäkuun ensimmäisen viikonlopun tienoille :o)

Paimennusta ja morsiamia

Kylläpäs aamulla nukutti! Katsoin seitsemän maissa kelloa, ja totesin että en varmasti nouse lomalla tähän aikaan. Seuraavaksi kello olikin 20 yli 10 :o- Otan osaa niiden leiriläisten puolesta, joiden oli aamulla oltava töissä.... Leireillä uni jää aina vähäiseksi ja kun siihen lisätään raitista ulkoilmaa 12 tuntia ja reipasta liikuntaa, niin ihmekös tuo että väsyttää.
Leiri oli erittäin antoisa ja hyvä. Tehtiin paljon hyviä harjoituksia ja ruoka oli taas niiiiiin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Ansalla ei oikein patit riittäneet viimeiselle päivälle asti. Joten maanantain aamuharkan jälkeen syntymäpäiväsankari lepäili häkissä tai autossa enimmäkseen. Osallistuttiin sitten leirikilpailuun lopuksi kuitenkin :o) Ilmeisesti ankeutus auttoi, koska neiti tuli suosiolla lähtöaitaukseen.
Kisa sujui melko odotetulla tavalla. Lähdössä vain haku ei onnistunut, koska ohjaajaa jännitti ja Ansa siis leikkasi hakukaaren. Kuljetukset ovat Ansan vahvuudet, joten ne meni hyvin. Laidunnus paikalle ajaminen ei odotetusti ollut täydellinen, koska ei osata pois päin-ajoa. Suuri yllätys ja järkytys oli se, kun Ansa hakiessaan taas katrasta puri yhtä! Ohjaajana olin aivan toimintakyvytön järkytyksestä :o( Ansa ei ole koskaan ennen purrut oikeasti. Onhan se toki joskus nipsannut pehvasta tottelematonta uuhta, mutta niistä ei ole edes karvoja jäänyt suuhun. Mutta näköjään oppia ikä kaikki. Tähänkin on osattava varautua. Onneksi lampaaseen ei tullut haavoja, tukko karvoja jäi Ansan suuhun (olis saanu vaikka tukehtua niihin....). Todella harmittavaa!
Loppu kuljetus meni taas mallikkaaksi. Viimeinen häkitys ei onnistunut, enkä olettanutkaan, mutta yritettiin kumminkin ;o) Sitten tuli joku "väärä rata". Pöh! ;oD
Päällimmäiseksi jäi leiristä se, että olisipa mukava päästä Ansan pään sisään. Enkä tainnut olla ainoa, päätellen sen saamasta uudesta lisänimestä: Ansismus I Omituinen.... Toisaalta kun sitä en voi tehdä, harjoittelemme muita asioita; pysähtymistä ja paikallaoloa.

Sillä välin kun me vietimme työn parissa aikaa Somerolla, Kimi vietti laatuaikaa Raaseporin suunnilla Stinan hoivissa heeleri-tyttöjen ympäröimänä. Alman kanssa oli sitten sokkotreffit lauantaina ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä ;o) Toivotaan, että astutukset onnistuivat, ja syksymmällä Lindkullas-kennelissä syntyy pentuja. Asian etenemistä voi seurata Stinan kotisivuilta www.lindkullas.fi

Miinasta vielä

Ruumiinavauspöytäkirja tuli juuri ennen lomalle lähtöä. Diagnoosi: kardiomyopatia, sydänlihas-sairaus. Tulos oli yllättävä, mutta selittää oireet; väsynyt, laihtuu ja loppu tulee nopeasti. Lisäksi vielä erittäin vaikea diagnosoida, koska oireet eivät yleensä viittaa sydämeen.
Sikäli helpottavaa, että mitään ei olisi voinut tehdä. Nykyisin tautiin löytyy lääkityskin, mutta sillä pystytään vain hidastamaan taudin etenemistä, jos pystytään.
Tuhkatkin tuli, joten hautapaikka täytyy enää päättää....

Lomaa ja hyttysiä

Eka lomaviikko kohta takana. Ei mitenkään rennosti alkanut.... Käväistiin Lylyniemessä mökillä pitelemässä sadetta ja syöttämässä hyttysiä. Niitä oli siellä taas ainakin tsiljoona! Musta pilvi odottamassa, kun astuu pihalle. Ansa ja Kimikin on ihan paukamilla ja ruvilla.
Yksi ilon aihe sentään löytyi. Oman rannan lisäksi oli Luomen puoleiselle lahdelle tehty metsätie talvella puiden kaatoa varten. Ja siellä on ihana matala hiekkaranta! Ansa nautti uimisesta ja hiekassa pyöriskelyistä. Kimin uskaltautui kastelemaan mahansa :o)
Tiistaina saatiin hyttysistä vähän eroa, kun kävin Jämsässä moikkaamassa isää ja Leenaa sekä Saimi-taimia :o) Saimi kaipasi kampausta; siinä vierähtikin sitten toista tuntia kun avasin kevään takut pois. Leenalla ei voimat oikein riitä kunnon kampaamiseen, ja isä on liian hentomielinen ;o) Mutta taas pääsevät puoli vuotta helpommalla, seuraavaan karvanlähtöön.

Nyt pestään pyykkiä ja valmistaudutaan partisten paimennusleiriin. Kesän kohokohta! Kunpa säät vain suosivat.
Kiminkin piti lähteä mukaan hengailemaan, mutta Konstaapeli pääseekin hoitoon ja naisiin ;o) Osaisipa vaan käyttäytyä hyvin ja hurmata tuleva morsian.

Matalalentoa, ylennyksiä ja Ansan paluu

Melkoista matalalentoa on ollut viimeinen viikko, eikä siitä ole oikein kunnon muistikuvia. Joten on ollut sellainen unenomainen abstraktin puskeminen olo...
Koirilla on ollut ilmeisen samanlainen fiilis; Ansa on ainakin ollut ihan pihalla! Miten sitä onkaan niin sokea omien koiriensa suhteen. Vaikka Miina ei ollut kummankaan juniorin bestis, oli se varmaankin turvallinen ja vakaa Äitee. Eihän se koskaan kurmuttanut nuorisoa, ja oli äärettömän pitkäpinnainen Ansankin ylenemisyrityksille aikanaan. Nyt kun kivijalka on poissa, meinasi nuorison maailma romahtaa. Etenkin Ansan. Nyt ei ollutkaan vakaata Miinaa näyttämässä mallia jännittävissä tilanteissa. Eikä kukaan edes käske juoksemaan kilpaa, tm. yhtä älykästä.
Miinan ollessa poissa, ensimmäinen viikko oli hyvin hiljainen. Kimin vahtimisvimmaa lukuunottamatta, joka tosin oli ylimitoitettua. Varmaan epävarmuutta sekin. Ansaa sai taas kirjaimellisesti vetää perässä lenkeillä. Ihme että taippari meni läpi...
Vähitellen alamme kaikki toipua. Ensimmäinen ilonaihe oli Kimin valiotuminen Järvenpään näyttelyssä viime sunnuntaina. Tuomarina oli Ritva Raita, joka sanoi ensimmäiseksi menessäni kehään konstaapelin kanssa: " Onpas se komea!" Mitäpä siihen muuta kuin toteamaan, että: "Kiitos! Niin minunkin mielestäni." :o) Kimi oli sitten myös ROP. Se oli ensimmäinen näyttely sen täytettyä 2 vuotta, joten ei huonosti. Sovittiin, sitten Kimin kanssa, että se saa ylennyksen. Se on nyt Vanhempi konstaapeli. Mielestäni ei voi heti hypätä ylipäälliköksi, eli Miinan saappaisiin, vaan protokollan mukaan edetään ;o)

Ansa puolestaan alkoi osoittaa alkuviikosta piristymisen merkkejä. Maija-uuhen uhitteluista huolimatta uskaltautui laitumellekin. Ilmoitin sen sitten Paimennuskoulun harjoituksiin torstaiksi; jospa saisi sieltä hieman itseluottamusta kilteiltä lampailta. Alku ei näyttänyt lupaavalta, sain taas kiskoa sen aitaukseen. Mutta sitten se vaan lähti toimimaan. Etenkin kun eka harjoitus oli Ansalle helppo ja antoisa. Katras piti kuljettaa pois aitauksesta kahden portin kautta (toinen oli kiinni). Portit ei ole meille helppoa, koska Ansa ei aina tottele paikallaoloa, ja koska ei ole viime aikoina kestänyt käskemistä. Mutta nyt totteli hyvin ja sain avattua portin rauhassa.
Kuljetuksen Ansa osaa hyvin, joten lampaiden kuljetus laitumelle syömään parin sadan metrin päähän sujui ongelmitta. Sitten odoteltiin hetki, että katras syö, ja sitten takaisin aitaukseen. Se meni tosi hyvin! Saatiin molemmat rutkasti itseluottamusta onnistuneesta harjoituksesta :o)
Seuraavaksi päätin koittaa lampaiden kujaan ajamista. Se on vaikeaa, koska a) Ansa ei siis jää paikalle kun sanon ja b) poispäin-ajoa ei osata kunnolla. Mitään ei opi, jos ei aseta tavoitteita. Mutta niin oli onnistunut edellinen harjoitus antanut Ansalle luottamusta ja intoa, että alkuhaparoinnin (lue: ohjaajan tielläoleminen ja väärä ajoitus yms.) jälkeen Ansa kuljetti lampaat kujan läpi 3 kertaa oikein hyvin. Vitsi! Olin niin tyytyväinen, ja näytti Ansakin olevan :oD
Ansa is back!
Siitä innostuneena ilmoittauduin sitten juhannus-sunnuntain Ranchi-kisaan....

Niin se matalalento päättyi eilen Svenssonin agility-harjoituksiin. Tuurasin Maiccua heidän harkoissa tähtäimenä Agirotu. Oli oikein mukavaa taas pitkästä aikaa juosta ja ohjata. Svensson on toki erilainen kuin Äitee oli, ja erilainen kuin Ansa, mutta helppo ohjata. Meillä oli oikein ihanaa! Ihmeen hyvä kuntokin mulla on, vaikken ole aksannu tosissani varmaan vuoteen. Parin viikon päästä viimeistään on taas Svenkka-harkat :o)

Kyllä me siis tästä toivutaan, vaikka välillä pala nouseekin kurkkuun...