jazzilaiset

Sattuu ja tapahtuu laitumella

2011-08-10T11:56:00.000-07:00

Kun jää lampaiden yksinhuoltajaksi hetkeksikään niin johan alkaa tapahtua!
Eilen illalla mietin, että jaksaako lähteä flunssaisena huonossa säässä laitumelle. Dave oli aamulla siellä jo käynyt, joten annoin laiskuuden hiipiä mieleen... Lähdin kuitenkin, kaikkien koirien kanssa ajatuksena ottaa rentoa treeniä ja katsella lampaita. Sää olikin Vanhakylän puolella oikein mainio, ei tietokaan sadepilvistä :o)
Katras oli kaukana alalaitumella, missä on sitä herkkuheinää. Laskin koirat portista sisään hakeakseni ruokavadit, ja nehän innoissaan juoksivat ja haukkuivat ,niiden kanssa kun ei koskaan tehdä mitään kivaa! ;o) Sitten Liina ja Kimi haukkuivat erilailla, vahtihaukkua. Kutsuin ne pois ja kiirehdin lähemmäksi notkoa. Notkelmassa seisoi yksi karitsoista oudosti horjuen, pelkäämättä koiria. Kimin olin jo kytkenyt, Ansa sai luvan mennä lähemmäksi. Miten ihmeessä se on näin kaukana muista? Se koitti kävellä kohti laumaa, mutta haparoi ja pyöri paikallaan. Vein Liinan ja Kimin pois, ja lähdin Ansan kanssa uudestaan katsomaan pientä. Silloin toiset jo tulivat lähemmäksi, ja karitsa turvasi yhteen uuhista, mutta ei jaksanut oikein edes seistä. Se tuntui kuumalta, mutta uupumusta lukuun ottamatta näytti olevan ehjä.
Muutaman puhelun jälkeen tavoitin päivystävän eläinlääkärin Karkkilasta. Hän kysyi voisinko tuoda sen sinne... No, ei kai voi muutakaan; koirat takapenkille ensin. Sitten Ansan avulla hakemaan karitsaa, joka oli taas jäänyt laumasta. Minun kantaessa karitsaa, Ansa piti muut kauempana. Täytyy sanoa, että 20 kiloa ei ole koskaan tuntunut niin painavalta. Onneksi se ei rimpuillut (ei jaksanut), 100 metriä ylämäkeen se sylissä oli pitkä....
Löytyihän se eläinlääkärikin, mulla mitään navigaattoria ole, parin harha-ajon jälkeen. Perille päästyämme karitsa vain makasi silmät kiinni :o( Eläinlääkäri tutki sitä minkä saattoi, ei niin tavallinen potilas kuulemma. Diagnoosi ei tullut ihan varmaksi, ja ennustekin hieman varauksellinen. Päätin kuitenkin, että yritetään. Pikkulammas sai antibiootin, kipulääkkeen ja B-vitamiinia pistoksina, ja samat hoidot jatkoon kotona.
Koska meillä ei ole koirankoppia tms. niin sovin Tian kanssa (kenen ne lampaat onkin), että vien sen hänelle. Siellä odottikin siivottu pieni tarha niitetyn heinän kanssa. Jo matkalla se nousi seisomaan takaluukussa, ja aiheutti ihmetystä takana ajaville :o) Tarhassa alkoi heti kohta syödä!
Aamulla Tia kertoi, että vielä on jäykkä ja horjuva vähän, mutta syö hyvin ja märehtii. Ja pötkii karkuun minkä ehtii lääkepistoksia. Ensi viikolla toivottavasti voi palata laumaan :o)
Iloisista uutisista innostuneena lähdin aamupäivällä tyttöjen kanssa laitumelle. Ajattelin harjoitella häkitystä ja vetoa Ansan kanssa, ja Liinan kanssa taas tasapainon hakua. Sitten siivoan niiden katoksen ja nakuttelen hivenainekaukalon samalla. Toki lampaiden kanssa enemmän kuin usein tulee suunnitelman muutoksia, niihin täytyy varautua aina.
Mentiin siis laitsalle iloisin mielin hyvällä säällä. Laumaa ei heti näy, mutta laidun on niin iso, että ehkä ovat alhaalla kulmassa tai jopa metsäpoukamassa. Vaan ei. Katras jossa on 17 uuhta ja karitsaa yhteensä, ei ole näkymätön, paitsi nämä nyt. Voi itku!
Hain sauvan ja pitkän hihnan, samalla soittaen hätäkeskukseen, laitumen omistajille jne. Ja ei kun etsimään... Alhaalla kulmassa oli yksi tolppa kaatunut ja aita alhaalla, ehkä hirvet taas. Suuntasin sinne ja toivoin, että Ansa antaa jotain vinkkiä suunnasta; ja ihme kyllä se painoi nenän maahan ja nuuskutti edellä kohti naapurin peltoja. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Lähdin kiertämään ojia ja samalla vähän ylös päin seuraaville pelloille. Ja sitten näin ne kaukana sähkölinjojen takana! Kiersin ne hieman sivusta samalla katsoen mistä saan ne kuljetettua takaisin. Luulisin niiden olleen n. ½ kilometrin päässä omasta laitumesta, ihanalla apilaniityllä. Viimein tulimme tarpeeksi lähelle ja lauma huomasi meidät. Ne olivat sitä mieltä, että ne ei tulis! Lähtivät vauhdilla kohti metsikköä, jonka takana on tiet. Ei muuta kuin juoksuksi sivusuunnassa, ja sitten lähetin Ansan vastaan etteivät ehdi metsän reunaan asti. Ansa pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja sai lauman kääntymään parempaan suuntaan. Taas uusi ohjeistus Ansalle, että saa ne kohti ojaa. Ajattelin, että sinne eivät mene, vaan kääntyvät minulle. Ja niin tapahtui! Hallelujaa!
Nyt oli lauma hallussa, vaikka koittivat vielä vilkuilla livistyspaikkoja, mutta Ansan haukan katseelta semmoiset ei jää huomaamatta ;o) Liina oli ensin kiinni, mutta sähläsi siinä liikaa, joten laskin senkin Ansan kontolle. Vähän matkaa kuljettuamme lauma rauhoittui ja saimme ne kuljetettua rauhallisesti kohti omaa laidunta.
Ansa oli koko ajan tosi rauhallinen ja luki lauman liikkeitä taas kuin avointa kirjaa. Ei sitä tarvinnut kuin kehua ja kannustaa jatkamaan. Liina aluksi sähläsi ja aiheutti pari pikku laukkakohtausta, mutta uskoi ihmeen hyvin ja alkoi loppumatkasta kulkea Ansan kanssa. Liina oli välillä hienosti lauman toisessa takakulmassa, muodostimme ikään kuin kolmion, minä ja tytöt :o)
Mokomat karkulaiset eivät muka päässeet saman kaatuneen aidan yli, mistä olivat tulleetkin. Siinä kohtaa piti vähän käskeä Ansaa, joka oli melko väsynyt jo, ja taluttaa johtaja yli. Puuh! Kaikki turvallisesti omalla laitumella!
Paikalle hälytetty Palonenkin jo saapui. Alkoi hikinen urakka, kävimme koko aidan läpi ja PP moukaroi lähes kaikki tolpat syvempään ja tiukemmalle. Dave kadonnut rautakankikin löytyi. Niin ja se katos tuli siivottua ja uusittua aluset, kaukalo asennettua ja katto fixattua. Samaan hikeen... Ansa ja Liina virkistäytyivät ojissa ja lammikoissa. Olivat sen ansainneet!
Nyt on mukava lähteä mökille, kunhan lampiset ei keksi taas jotain....

Paimennusta

2011-08-02T23:47:00.000-07:00

Luonnetestikuvia on saatavilla, mutta uuden koneen oppimisessa menee taas aikaa....
Sillä välin voin ylpeänä esittää Ansan taitavaa paimennusta.
Ranch-kisat jäi väliin lääkekuurin takia, harjoittelemassa ollaan silti käyty säiden ja jaksamisen mukaan. Tämän kesän katras onkin kohtuu iso, 18 päätä, ja välillä melko haasteellinen pahantuulisen Mustikan vuoksi, sekä pikku karitsojen. Välillä ihmettelen Ansan kykyjä itsekin, vai onko vain sattumaa, että yleensä harjoitukset onnistuvat hyvin. Vaikka omasta mielestäni olen ihan noviisi näissä asioissa, niin uskallan väittää Ansan lukevan laumaa hyvin. Olen siitä niin ylpeä ja kiitollinen!
Pakko myös mainita, että juniori Liina alkaa osoittaa innostusta lampaisiin. Eilen jouduin kiperiin tilanteisiin sen innostuessa ihan kunnolla kiertämään laumaa. Ja kun lauma on iso ja vikkelä, sai paimenkin laittaa juoksuksi :o) Liina on ollut Ansan hyvässä opissa. Nyt täytyy alkaa hallita pysähtymistä.
Videossa ei näy ihan alkua, jossa osa katraasta on erotettu ja seisoo kiinni katoksessa, koska johtajalampaat ovat siellä parin muun kanssa. Davelta loistava idea harjoitella kunnon vetoa, johonkin suuntaan. Haasteellista siis saada ulkopuolinen lauma irtoamaan kokonaisena ja rauhassa. Melko tyypillinen kisatilanne. Ei lienee tarvitse mainita, että olin varautunut työstämään pelkkää irrottamista, mutta joko lampaat luottaa minuun eniten (mitä en usko) tai kunniottavat Ansaa oikeasti, tai molempia. Joka tapauksessa olin tosi ällistynyt, ja tuskin muistin lähteä liikkeelle, kun Ansa jo toi lampaita :o)
Kiitos kuvaajalla, Upa Ikoselle!

http://www.youtube.com/watch?v=SWohk7wanyY&feature=mfu_in_order&list=UL

http://www.youtube.com/watch?v=preZBFPKyTc&feature=mfu_in_order&list=UL

Ansa ja Kimi luonnetestissä 9.7.

2011-07-10T01:52:00.000-07:00

Onnistuin saamaan molemmille paikan samana päivänä. Kimin kohdalla testiin vieminen on ollut pelkästään paikansaamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Ansan kanssa olen puolestaan ollut epävarma, viedäkö vai ei.... jospa se saa vaikka trauman ;o) Nyt ovat testit onnistuneesti takana!

Testi oli kovassa helteessä Dobermanni-majalla Oulunkylässä. Tuomarit Anne Juppi ja Auli Kiminki.

Eihän se ollut mikään pistekimara kummankaan osalta ; Kimi 82 p. Ansa 37 plussalla ;o) . En tiedä olenko tyhmä, vähään tyytyväinen, vai molempia, mutta olen oikein tyytyväinen tuloksiin. Kummallakin omanlaisensa tulos ja kumpikaan ei saanut traumoja.

Tässä testitulokset:
Kimi: Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ , laukauskokematon
Plussia kertyi 107, miinuksia 25, loppupisteet siten 82.
Oma käsitys Kimistä sai vahvistusta, ei ole niin kova äijä kuin esittää ;o) Yllättävää ehkä oli sen vähäinen puolustushalu; murisi ja haukkui mun selän takana: "meidän perheessä tuolla emännällä on kukkaro, älä mua kato!" .... Kelkka meni odotetusti, pienellä houkuttelulla tuli kelkalle. Haalaria säikähti kovasti ja melkein kaatoi minut paetessa ;o) Tuli paikalle uudestaan mun perässä, kuulemma häntä alhaalla, mutta ei tarvinnut kiskoa mukaan. Tynnyri oli ihan helppo nakki. Pimeää huonetta vähän jännitin, viitsiikö tuo lähteä ovelta eteenpäin, mutta niin vain tuli melkein suoraan mun luo ilman yhtäkään kutsua!
Ihan Kimi-heelerin näköinen tulos, vähän nössykkä mammanpoika ;oD

Ansa: Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: -1c, impulsiivinen
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon
Plussia 77, miinuksia 40, pointseja jäi +37.
Ansa yllätti positiivisesti. Olin varautunut siihen, että pelkkä kentälle meno saa aikaan torikammon. Mutta käytös oli koko testin ajan hyvinkin kotoisen oloista. Tuomareiden silittelyt otti vastaan mielellään, ei koittanut pakittaa tms. Leikki kepilläkin minun kanssa, mutta ei sitten tuomarin :o) Kelkka oli ihan kauhean pelottava! Sain tehdä paljon töitä, että saatiin Ansa katsomaan sitä. Onneksi tuomarit antoivat aikaa, sanoivat kritiikissä, että melkein keskeyttivät testin. Mutta sitten Ansa kokosi yhtäkkiä itsensä, ja tuli kelkalle ilman että kelkka tarvitsi atomeiksi purkaa.
Ja jos pimeälle kujalle tarvitsee mennä, niin kannattaa ottaa mukaan paimenkoira Ansa enemmin kuin "karski" heeleri-uros ;o)
Haalaria pelästyi vain vähän ja ohitti sen häntä pystyssä edelläni. Tynnyri oli myös ihan kakunpala :o)
Pimeässä huoneessa tuli lähes suoraan minua kohti, törmäsi vieressä olevaan tuoliin ja lähti takaisin ;oD Haki kyllä koko ajan, mutta rohkeus petti vähän ja kutsusta tuli sitten luokse. Blondi mikä blondi....
Turhaan ei ole Ansa saanut lisänimeä Ansismus Ensimmäinen Omituinen; aiheutti myös luonnetestituomareille päänvaivaa. Kritiikissä kertoivat, että miettivät pitkään onko se pehmeä (-2) vai onko omituisuus temperamentin puolella. Ja päätyivät, että on impulsiivinen (=reagoi nopeasti ja yllättäin, jopa epärationaalisesti, nopein liikkein , testisääntöjen mukaan suurinpiirtein), koska haalarikujalla ja muuallakin palautui hyvin. Ainoa kauhistus oli kelkka.
Oikeastaan se impulsiivisuus selittää monia asioita. Ansa on Ansa, omanlaisensa hyväntahtoinen hölmö joskus :o)

Lotta ja Dave olivat katsomassa ja kuvaamassa testit. Videota ja kuvia odotellessa.

Kylläpä aika rientää

2011-06-03T11:54:00.000-07:00

ja pennut kasvaa ja kehittyy. Siinäpä se aika rientääkin niitä ulkoiluttaessa, ruokkiessa ja seurustellessa. Sawa on selvästi jo vähentänyt imettämistä. Sen myötä sallii muidenkin koirien olla niiden kanssa. Etenkin Liina viihtyy pentuja ihmetellen. Kamu-poika haastoi eilen Liinan ulkona leikkiin; on tosi liikuttavaa katsoa kun pieni 6-viikkoinen alle kymmen-senttinen pentu laittaa etujalat alas (?!) ja pylly pystyssä kutsuu leikkiin 50-senttistä karvakasaa ;o) Liina osaa olla tosi varovainen leikeissä.
Ansaa taas koko touhu ei kiinnosta. Mieluummin ei pentuja lähelle. Ei se niille mitään tee, mutta kuten yleensä, ei pidä vieraista pennuista. Ne kun tulevat iholle. Onneksi kesälampaat tulivat maanantaina. Joku lohtu sentään!
Huomenna tuleekin paljon vieraita pikkuväkeä katsomaan.

Kaksi viikkoa ja risat

2011-05-12T08:58:00.000-07:00

Tänään katselivat jo hetken pentulaatikon reunan yli. Taitaa olla kohta aika vaihtaa isompiin tiloihin, ennen kuin vaihtavat itse.
Kaikilla pennuilla on nyt omat kodit odottamassa malttamattomina pikku piran.... eiku heelereiden saapumista :o)

Pennut kasvaa

2011-05-10T23:37:00.000-07:00

Eilen punnitsin pennut ja huimaa vauhtia kasvavat. Ilmankos Sawa syö kuin hevonen, ainakin 4n edestä :o) Pojat on jo yli 800 g ja tyttö tulee perässä vähän alle 800g.
Kaikilla aukesi silmät viime viikonlopun aikana, ja laatikossa on havaittavissa lisääntyvää aktiivisuutta. Hieman jo maistelevat toisiaan, ja pysyvät hereillä jonkun aikaa syötyään.
Aktiivisuus saa myös muut koirat kiinnostumaan laatikon tapahtumista. Noh, Ansaa kiinnostaa lähinnä Sawan ruoka. Kimin tekisi vähän mieli kurkistaa laatikkoon, mutta kun alle 1,5 metrin päästä alkaa tulla jo kiukkuista rutinaa, niin ei ihan uskalla lähemmäksi. Liinaa ei lasketa edes niin lähelle; just ja just saman huoneen puolelle. Vaikka Liina vaan katsoisi, ihan vähän vaan ;o) Toisaalta, ei mene kauaa kun Sawa mielellään antaa leikitysvuoron jollekin muulle.

Pauliina on laittanut kuvia pennuista omille sivuilleen ja FBhen. Käykääpä kurkkimassa.

Pennut jo 9 päivää

2011-05-02T10:30:00.001-07:00

Pennut kasvaa hyvin ja Sawa on superäiti. Ensimmäiset päivät oli kovasti kiinni pennuissa, ja sitten se petaaminen oli ihan kaoottista kolme päivää. Mutta kun maito nousi ja jälkipoltot helpottivat, niin saimme kaikki viimein nukkua. Nyt Sawa käy jo pitemmillä lenkeillä, jotta jaksaa taas hoitaa pentuja ja syödä, paljon.
Seuraavaksi odotellaan silmien avautumista :o)
Kuvia laitan ja kirjoitan aina kun tämä nettiyhteys vain toimisi.....

Sawan pennut

2011-04-23T05:18:00.001-07:00

Pikkuäiti Sawa näyttää isolta pentujensa kanssa. Avauspoltot alkoivat eilen iltapäivällä ja sitten yöllä 4n maissa syntyi ensimmäinen poika. Toinen poika puolen tunnin kuluttua. Sitten odoteltiinkin 6 asti tyttöä, ja viimeisenä seitsemän maissa syntyi enkelipoika.
Sawa on esimerkillinen synnyttäjä ja emo! Kätilönä katselin vain vierestä kuinka sikiökalvo rikotaan ja pentu vielä jalat kalvoissa hakee nisää :o)
Näistä taitaa tulla "Led Zeppelin"-pennut kirjaimella T, menneen nuoruuden muistoksi ;oD

Pentuja tulossa

2011-03-19T04:39:00.000-07:00

Sawa on tiine :o) Eilen ultrassa näkyi ainakin 3, ehkä 4, sikiötä. Nyt täytyy alkaa verestää muistia pentuasioista. Sawa on nyt meillä siihen asti kunnes pennut ovat omissa kodeissaan. Pentujen odotan syntyvän juuri ennen pääsiäistä, viikolla 16.

Jännittävää!

Eljas

2011-02-28T13:01:00.000-08:00

Komea sulhaspoika Eljas, Marmalade's Beowulf.

Kevättä ilmassa, viimein!

2011-02-28T12:52:00.000-08:00

Monellakin tapaa kevättä. Liina kasvaa ja on kohta sisäsiisti. Kimi ei :( Mikälie laittaa sen merkkailemaan... No eiköhän sekin siitä.
Mikä jännittävintä Sawa on astutettu viikko sitten. Sulho on Eljas-poika Kaarinasta. Oikealta nimeltään Marmalade's Beowulf. Tällä kertaa kaikki meni niinkuin pitikin, joten innolla odotellaan huhtikuun lopulle tulee pentuja.

Ansan apina ja pärinäjengi

2011-01-16T04:28:00.000-08:00

Kylläpä aika rientää ja pentu kasvaa! Liina on jo melkein 8 kiloa, ja yltää joka paikkaan. Pian alkaa olla hattutelineet ja työpöydän nurkatkin täynnä pennulta säästettävää tavaraa ;o)

Paljon ollaan ehditty tehdä tammikuun aikana. Liinan kasvattaja oli järjestänyt uintipäivän pennuille loppiaisena. Itse suhtauduin asiaan skeptisesti, ovat niin pieniäkin, mutta oli oikein hyvä kokemus. Hyvän uittajan kanssa 3-kuinen pentu oppii heti hyvän uintitekniikan. Ovenslopen sivuilla enemmän siitä tapahtumasta. Kiitos Hanna!

Heti vuoden ekalla viikolla oli meillä melkoinen sutina, kun Arjan carditytöt Fina ja Raksu olivat hoidossa. Kimi oli sitä mieltä, että nyt on 7. taivas auennut, kun tulee lisää morsiammia! Molemmat sitten aloittivatkin juoksunsa loppuviikosta ;o)
Liinalle cardeista oli paljon seuraa. Nämä kaksi kotona olevaa hapannaamaa kun eivät vielä leikkineet Liinan kanssa. Raksu oli oikein kiva leikkitäti. Leikki oli rauhallista ja opettavaista.

Hoitokoirien lähdettyä alkoivat Ansa ja Kiminkin hieman lämmetä Liinan leikittämiseen. Kimi ensin aloitti lelunveto harjoitukset. Siihen kuuluu, että päristään molemmissa päissä lelua (siis puhutaan heeleriä) ja vedetään vuoron perään toista pitkin lattiaa.
Ansa huomasi metsälenkillä, että Liinahan haluaa juosta! Jee! Partis-juttuja ;oD Nyt haastaa Liinaa lyhyisiin juoksuihin pihallakin. Ja jo painivatkin ystävällisessä mielessä, sellaista ähnyämistä.
Nyt Liina seuraa Ansaa kaikkialle ja katsoo tarkoin, mitä Ansa-täti tekee ja menee sitten perässä. Hyvä että apinoi Ansaa, sillä on kuitenkin hyvät tavat noin yleisesti ottaen; ei vahdi turhia, ohittaa vieraat koirat rauhallisesti jne. Sitä torikammoaan ei todennäköisesti pysty siirtämään, Liinalla ei ole sellaiseen taipumuksia. Ansa taas ei pelkää minkäänlaisia ääniä, niin Liina saa niiden kohtaamiseen hyvän mallin. Ja onhan ne partiksia!

Torstaina oltiin paimennusharjoituksissa Somerolla. Ansa siis treenasi ja Liina katseli. Venjan kanssa tuli myös vähän painittua. Autossa odottelu sujui oikein hyvin, osaa siis rauhoittua. Pienen hetken sai Liinakin olla lampaiden kanssa ja se meni niin kuin odotinkin. Reippaasti kohti lampaita, edes uuhen pienet uhittelut ei hätkäyttänyt. Sitten yhdessä liikutettiin lampaita ja syötiin monta papanaa, olkia ja villaa... huoks... ja taas vähän liikuttiin lampaiden kanssa. Tästä se lähtee.
Ansan kanssa meillä ei ollut ihan niin rattoisaa ;o) Harjoitukset meni ihan hyvin, mutta kun oli niin vaikeaa taas meille molemmille pitkästä aikaa. Tehtiin poispäin-ajoa... asiaa auttaisi, jos ohjaaja ymmärtäisi mitä pitää tehdä. No, harjoitellaan sylkkäreitä tänään agilityssa lisää ;o) Ja edistystä ei tapahdu, jos tekee vain helppoja harjoituksia.

Tänään oltiinkin Lotan kanssa pitkällä lenkillä pennut mukana. Bree ja Liina jaksavat hyvin jo parin kilometrin matkan, kunhan on aikaa. Kyllä nyt uni maittaa pikkuväelle ja isommillekin. Sinne agility harkkoihin kun jaksaisi herätä. Ansalla on lisäksi varvasongelmaa (mikä tuuri!) Ilmeisesti torstaina on satuttanut vasemman takajalan toisen keskimmäisen varpaan, se on aristava ja turvoksissa. Mitään haavaa en siinä ole nähnyt, mutta on varmaan nuolemalla tulehduttanut sen. Katsotaan pystyykö sillä reenaamaan....

ja lisää pentuja...

2010-12-29T09:47:00.000-08:00

Kimistä tuli taas isä: Vappu (Bellsmond Tribal Sceptre) sai tänä aamuna 5 pentua. Kuinka ollakaan 3 poikaa ja 2 tyttöä ;oD Taitaa olla viikon trendi.
Äiti ja pienen pienet pennut voivat hyvin. Vappu on kovin huolehtivainen ja onnellinen äiti.
Iskä laittaa lämpimät terveiset sohvalta. Onnittelut myös Bovenop:iin Marketalle, sekä Jutalle huolenpidosta.
Ensi vuonna tullaan katsomaan....

Pentuja, pentuaikaa ja lisää pentuja

2010-12-28T10:19:00.000-08:00

Jazzilaiset ylpeänä ilmoittaa, että Oka-muorin lapsenlapsilauma sen kuin kasvaa :o) Tuutikin tytär Dixi sai tänään 5 pontevaa pentua, isänä Nuutti. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen varttumista voi seurata kasvattajan Lauran sivuilta: Lauran lauma (löytyy kommenteista). Oikein paljon onnea niin reippaalle äidille, emännälleen Elinalle,kasvattajalle kuin muillekin osallisille!

Meillä pikku prinsessa pitää muun perheen virkeänä; helmat ylös ja menoksi! Kuvia ei ehdi saada, kun Liina pyyhältää menemään. Kova tyttö myös kiipeilemään. Lumesta on tullut siis voimavara. Korkeat lumenluontikasat kannattavat sen painoa, ja kukkulalta on hyvä tarkastella valtakuntaa :o)
Työpäivätkin menevät oikein hyvin. Liina jaksaa puuhastella lelujensa kanssa taukohuoneessa, kunhan välillä pääsee pihalla käymään ja saa ruokaa. Töissä on tullut myös tavattua muutamia erinäköisiä ja ystävällisiä koiria. Illalla huomaakin, että voimia on säästynyt. Muun väen on lähes paettava, kun iltahepuli iskee ;oD

Tänään oltiin taas koko lauma lyhyellä metsälenkillä. Muuten meni oikein hyvin, mutta takaisintulomatkalla tuli pahaolo, eka kerta takatilassa isojen kanssa olikin vähän kova paikka....

Ilmeisesti nuo yhteiset kävelyt, tekevät sen että Ansa ja Kimi ottavat Liinan paremmin laumanjäseneksi. Parin päivän ajan on ollut pieniä yhteisleikin alkuja, mutta tänään oli ensimmäinen kunnon vetoleikki Kimin kanssa :o) Vuoronperään vetivät toisiaan pitkin lattiaa. Ansan kanssa on vähän toisenlaiset puuhat, hieman lelun ravistelua, mutta ulkona jo jonkinlaista juoksentelua. Tästä se lähtee.

Uusi perheenjäsen, Liina

2010-12-06T07:28:00.000-08:00

Mulle kävi vanhanaikaisesti; lähdin katsomaan Lotan kanssa luovutusikäisiä partiksen pentuja, ja eilen sitten haettiin Pekan kanssa Liina. Tänään on Liinan 2-kuukautis-syntymäpäivä :o)

Viralliselta nimeltään neiti on Ovenslope Sleeping Beauty, mutta ei se kyllä mikään haaveilija ole. Oikein reipas partacollien alku. Vaikuttaa edesmenneen Miinan reinkarnaatiolta, itsenäinen ja kova leikkimään. Sinänsä hyvä ettei pienistä hetkahda, sillä Ansa ja Kimi ei "oo sen kaa", vielä.
Ansan suhtautumista ensin jännitin, mutta se on ottanut pennun vastaan yllättävän hyvin. Tottakai pitää esittää tavoittamatonta pääjohtajaa, mutta luulen että esitys ei kauaa kestä :o)
Kimi sen sijaan oli yllätys (niin hyvin sitä koiransa tuntee!?), se mököttää. Aamulla ei edes voinut syödä, pentu oli ilmeisesti liian lähellä parin metrin päässä omalla kupillaan.... Voi voi meidän Konstaapelia! Löytyi siitäkin heikko kohta ;oD

Lisää kuvia tulossa, kunhan lakkaa lumisade. Aamulla Liina parka melkein upposi hankeen yön tuiskutuksen jälkeen.

Kiitos Hannalle reippaasta pennusta ja pennun alkuopetuksista. Pisut tulee hienosti paperille, jos ei ehditä ulos. Ulkona viihtyy tosi hyvin, kun vaan tarkenisi olla pitempäänkin.

Mestari-Ansa

2010-09-20T01:17:00.000-07:00

kuva: Maijaliisa Valkonen

Olimme viikonloppuna Ruotsissa partacollie-yhdistyksen paimennusharjoituksissa ja -kisoissa lähellä Tukholmaa. Lauantaina oli järjestetty harjoitukset halukkaille ja paimennustaipumus-koe.
Harjoitus olikin tarpeen, sillä lampaat olivat aika erilaisia, mihin me ollaan totuttu; liukkaita (niin kuin kisalampaat yleensä) ja tosi vikkeliä ja suuria! Harjoitukset olivat oikein antoisat, eikä vähiten hyvien kouluttajien vuoksi.
Illalla oli sitten majoituspaikassa järjestetty illallinen. Juhlatunnelma ei oikein päässyt nousemaan kattoon asti, vaikka tarjoilut olivatkin oikein mainiot. Kaikki, myös ruotsalaiset, taisivat olla harjoituspäivän ja sateisen kelin uuvuttamia. Meillä suomalaisosallistujilla painoi vielä edellinen huonosti nukuttu yö laivalla aikaisine nousuineen.
Sunnuntaita edeltävä yö meni vähän paremmin, vaikka taisin pyöriä puolet yöstä valveilla miettien tulevaa kisarataa. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin en tiennyt vastauksia. Huono ruotsin-kielen taitokaan ei auta asiaa.... En siis ollut kovin aurinkoinen aamulla, ja kisatunnelmaa oli vaikea tavoitella.
Kisapaikalla alkoi sitten viimein aurinkokin paistaa. Ajattelin rataantutustumisen aikana, että lähden tekemään sen minkä osaan, ja Ansa hoitaa loput, koska siihen voin luottaa. Tuomari Shania Longyard vaikutti kovin ankaralta, enkä erehtynyt vaikken ymmärtänyt puoliakaan mitä sanoi ;o)
Meille oli arvottu lähtönumeroksi 3. Hyvä paikka lähteä, sitten se on tehty eikä tarvitse jännittää enää. Toivoin vain vähemmän vikkeliä lampaita, ja olihan ne ihan käsiteltävissä. Rata meni muuten hienosti (omasta mielestäni), paitsi etten saanut lampaita ensimmäiseen kujaan millään. Kuten tuomarin kommentissa lukee: Matte omöjligtgorde uppgoende genom att röra sig. Siis ohjaaja pilasi koiran työn :oD Päätin sitten päästää Ansan pälkähästä ja kuljetettiin läpi rännistä. Koska luulin, että koko rata menee nollille sen vuoksi en edes yrittänyt toista kujaa muuten kuin kuljetuksena. Kannattaa siis opetella säännöt ensin kunnolla, ja harjoittaa ruotsiaan ;oD
Loppu rata oli mielestäni työvoitto, enkä edes kuvitellut, että olisimme loppukisassa mukana!

Pari koiraa meidän jälkeen oli Petsu-papan, 11 ½ v. vuoro. Pertti ja Petsu tekivät tosi hienon radan ikinä. Sitten vain sattui ikävä onnettomuus. Loppuhäkityksessä yksi lammas pinkaisi kohti varikkoa ja suoraan päin tuomaria, joka oli alkanut jo kirjoittaa eikä siten havainnut mustaa kohti kiitävää 100 kiloa. Oli kauheaa katsoa kun pitkä tuomari lentää metrin korkeudella ilmassa ja putoaa maahan niskoilleen. Musta surma palasi takaisin Pertin luo samassa sekunnissa.
Tuomari oli hetken tajuton, mutta sai järjestäjiltä pikaisesti hyvän ensiavun. Hevosten loimiin ja koirien makuualustoilla peiteltynä ja tuettuna odoteltiin sitten ambulanssia.
Kisat siis keskeytettiin. Järjestäjät alkoivat kysellä toista tuomaria jatkamaan. Me lähdimme sillä välin siivoamaan huoneemme, että päästään suoraan kohti satamaa kunhan selviää jatketaanko kisoja ja miten.
Järjestäjät onnistuivat saamaan tilalle toisen tuomarin. Olivat myös päättäneet, että koska puolet noviisi-luokasta oli kisannut jo, ja loput kisaavat hyvin erilaisen tuomarin radalla, molempien puolikkaiden parhaat kisaavat vielä lopuksi uudestaan voitosta. Meidänkin mielestä se oli reilua niin.
Mutta enpä olisi voinut kuvitella, että Ansalla oli Shanialta parhaat pisteet! Minun mielestä siellä oli tosi monta upeaa suoritusta ennen tapaturmaa. Petsu olisi varmasti ollut parempi, mutta tuomarilta oli kirjaaminen jäänyt kesken, joten Petsu joutui myös uusimaan radan. Pertin huolesta huolimatta, se meni myös todella mallikkaasti väsyneeltä vanhukselta.
Toisen puoliskon paras pari oli Ina ja Colin. Oli mukava lähteä uusimaan heitä "vastaa", koska Colin on myös 3-vuotias ja Ina tsemppasi minua myös. Päätettiin tehdä yhdessä hyvä harjoitus, saatiinhan ihan tuoreet lampaatkin, pikku pässejä. Naureskeltiin että tämä kuin Ruotsi-Suomi ottelu tai rodun paras ja vastakkaisen sukupuolen paras. Ei paineita ;o)
Ansa jaksoi tehdä ihmeen hyvin töitä, ja kuunteli hyvin ohjeita. Minä taas koitin ottaa opikseni edellisen radan toilailuistani. Loppuhäkityksessä en ollut ihan tarkkana ja Ansa melkein nappasi kintereestä mustaa pässi-poikaa, joka oli aiemmin esitellyt sarviaan Ansalle. Sellaiset tyypit Ansa painaa aina mieleensä, ja koittaa ojentaa tarvittaessa hieman susimaisesti.
Ina ja Colin tekivät myös hyvää rataa melkein loppuun asti. Viimeisen kujan jälkeen Colin räjäytti lauman, eivätkä saaneet niitä enää kasaan, saati häkkiin. Harmi sinänsä, Colin on taitava koira.
En oikein usko tätä vieläkään todeksi, en osaa oikein edes leijua. Paitsi nyt kirjoittaessa ;o) Ansa on siis Ruotsin Partacollie yhdistyksen järjestämän joka vuotisen Paimennuskilpailun Noviisi-luokan voittaja 2010! Saatiin palkinnoksi ihana iso lampaantalja ja 2 kiertopalkintoa kuvakansioineen ym. tavaraa. Ja paljon oppia ja kokemusta, kunniaa ja mainetta :oD
Mikä mukavinta, molempien tuomareiden loppukommenttina on, että meillä on hyvä eläinten käsittely. Shanialta vielä että rauhallinen ja hieno koira! Kyllä olenkin siitä kovin ylpeä. Kuten myös kasvattajansakin Sussie on.
Kiitos kuuluu myös mukavalle ja aina innostavalle matkaseuralle: Maiculle, Minnalle, Pertille, Lotalle ja Davelle koirineen. Ilman heitä ei edes tiedettäis mitä paimennus on.
Ilman Klossnerin Marikaa ja Kimmoa ei meillä olisi ollut harjoitusmahdollisuutta, eikä meille sopivaa opetusta. Omistajan kaikille palan voittotaljasta!

Ennen kiireistä lähtöä laivalle, saimme kuulla hyviä uutisia sairaalasta. Shania Longyard selvisi ihmeen pienillä vammoilla; silmäkulmassa haava ja lievä aivotärähdys, pahin vaurio sattui polveen. Mutta onneksi ei mitään niskavauriota tai luita poikki.

Svensson hoidossa ja kisat 11.9.

2010-09-11T08:48:00.000-07:00

Miinanpoika Svensson oli meillä hoidossa melkein viikon, kun isäntäväki oli Venetsiaa ihastelemassa. Aika meni kuin siivillä ja helposti; ei mitään omille reissuille lähtöyrityksiä, ruoka maistui ja Ansa levitteli punaista mattoa serkkupojan eteen. Melkein piilotin sen, ettei tarvisisi palauttaa, mutta... eilen lähti kuitenkin kotiin. Täytyy alkaa suunnitella toisen partiksen hankintaa. Jospa Ansasta, tai jostain muualta ;o)
Tänään oli Somerolla Woolandiassa Ranch-kisat, paimennusta siis. Oli oikein antoisaa nähdä mukana aloittelijoiden joukossa kaksi katalonianpaimenkoiraa, kaksi belgaria, yksi nahkacollie ja neljä partista bordercollieiden joukossa! Tilda-partis voitti taas, ja Miinanpoika Taffy oli toinen :oD. Svenssonkin sai radan hienosti suoritettua, 61 p./90. Partikset rules!
Ansa olisi tietenkin voittanut, mutta siirryttäessä aitauksesta laitumelle, minun virheen vuoksi yksi lammas karkasi ja kisa jäi siihen. Siihen asti oltiin kerätty yhtä vaille täydet pisteen ;o) , 41 p. Tosi hyvä mieli jäi Ansan työnteosta. Karkulaisen palautuksessakin se teki tosi hyvin töitä, mutta halusin loppuun hyvän mielen ja otettiin haltuun loput 3, ja vietiin ne takaisin alkuun.
Näillä tunnelmilla on kiva lähteä Ruotsiin partisen paimennusmestaruuksiin ensi viikonloppuna. Luottamus koiraan on suuri; Ansismus I Aurinkoinen on Pro!

Harjoittelua harjoittelun perään

2010-08-26T09:47:00.000-07:00

Tänään taas oltiin laitumella huoltamassa lampaita ja harjoittelemassa. Omasta mielestäni Ansa on kovasti edistynyt, vaikka lauma kasvoikin 3:lla karitsalla kuukausi sitten.
Muutama viikko sitten rakennettiin laitumelle harjoitus"esteitä": Y-ränni, portti ja häkki. Tarkoituksena kun on lähteä sinne Ruotsin partisten paimennusmestaruuksista kisaamaan ;o) Tavoitteena on lähinnä mukava ja antoisa reissu, jossa tapaa ruotsalaisia sielunveljiäkin. Samalla voi tarjota koiralle mielekästä tekemistä. Sitä ennen harjoitellaan Somerolla (taas) Ranch-kisassa... iiks!
Kimikin on ollut laitumella sytyttelemässä kiinnostustaan. Kova hinku sillä nyt onkin sinne, ja on osoittanut ihan merkkejä osaamisestakin. Sillä on vaan niin eri tyyli. Sen mielestä lampaat haetaan minulle ja pysäytytetään siihen. Tai sitten ne haetaan Ansan kanssa, pidetään sivusuunnat tukossa tai kuljetaan edessä vilkuillen lampaita. Se siis stoppaa! Etenkin takalaitumelta haettaessa se on ollut isona apuna Ansalle ja minulle. Nyt kun lauma on löytänyt sen paratiisin pitkine heinineen, eivät millään tulisi pois sieltä, vaan yrittävät aina livahtaa jostain raosta takaisin. Mutta Kimillä riittää pokkaa sanoa niille, että tästä ei mennä! samalla kun Ansa pitää porukan koossa ja tuo minulle :o) Sitä voi olla ylpeä koiristaan!
Hauskaa on ollut myös nähdä miten Tiinan sheltiet innostuivat lampaista. Savu 7v. ei ihan ymmärrä tasapainon pitämisestä vielä, mutta selvää edistymistä oli jo tiistaina. Taco 2v. sen sijaan hoksasi nopeammin idean. Niin sitä ihminen on koittanut jalostaa koirasta vain kaunista, mutta sitkeässä on synnynnäiset taipumukset! Onneksi!

Niin, oltiinhan me näyttelyssäkin Kouvolassa viime lauantaina: Kimi oli ROP , rutinoitunut esiintyjä ;o) Ansa sai EH:n, ujosteli taas tuomaria. No, tulipahan turkki laitettua. Maicun Bellman sai myös EHn, nuori mikä nuori ;o)
Käväistiin myös tervehtimässä Pekan Maija-tätiä Kuusankoskella. Eikä tarvinnut tyhjin vatsoin jatkaa matkaa ;o)

Kimistä tuli isä!

2010-08-19T03:27:00.000-07:00

Kimin ja Alman pennut syntyivät tiistai-iltana myöhään (17.8.) Pikku-Alma punnersi maailmaan 5 isoa pentua; 4 prinsessaa ja 1 prinssin, isän vedellessä sikeitä kotona isännän tyynyllä.

Pennuista tulee lisää tietoja ja kuvia kasvattajan Stina Näslingin sivuille, kennel Lindkulla's.

Sawa tiineysultrassa

2010-08-04T23:52:00.000-07:00

Ei näkynyt pentuja olevan tulossa. Nyt vaan niellään harmistus ja odotellaan kevään juoksua. Suunnitelmat edelleen samat, eli Rocke-urhon luokse suunta :o)

Sawa on astutettu

2010-07-18T01:22:00.001-07:00

Rocke, Tumlex At-Water
Sawa astutettiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt vaan odotellaan malttamattomina elokuun ensimmäistä viikkoa, että päästään ultraamaan.

Kohta pitäisi myös alkaa selvitä, onko Kimille tulossa jälkikasvua :o)

Oikea Juhannusheila

2010-06-25T05:54:00.000-07:00

Yllätyksellinen juhannusmorsian ilmaantui Kimille tänään. Niirasen Annan Ruusa (Rantalaukan Harmonia) olikin salaa aloitellut juoksuaan, ja kun suunniteltu sulho on valloittamassa maailmaa, niin Kimi suostui tuuraamaan ;o)
Kaikki meni tosi hienosti! Kimi hurmasi Ruusan ja astuminen onnistui hyvin. Toivotaan, että onnistuu kaiken kaikkiaan; Ruusalla on juoksu vain kerran vuodessa ja ikää jo melkein 7v. Kimin mielestä ihana Lady!

Naisjuttujen jälkeen käytiin laitumella. Mikä huojennus, kun Mustikka oli jo oma itsensä! Se on pari päivää ollut vaisu ja eilen riiputteli päätään koko ajan, söi kyllä mutta vähemmän. Nyt ei väsähtänyt pienistä paimennusharjoituksistakaan :o) Jäi syömään kauraa, kun lähdettiin.
Ansakin teki pyöröaitauksessa oikein hyvin töitä. Auttaisikohan "ankeutus", koska ei nössöillyt tai pelännyt edes Maijaa. Kuunteli hyvin suuntakäskyjäkin. Tuntui itsekin olevan tyytyväinen suoritukseensa. Kiitos Davelle avusta! Huomenna uudestaan :o)

Hyvää Juhannusta kaikille, heiloilla tai ilman!

Sawa aloitti juoksun

2010-06-22T09:03:00.000-07:00

Viimeinkin! Rocken kanssa on sovittu treffit alustavasti heinäkuun ensimmäisen viikonlopun tienoille :o)

Paimennusta ja morsiamia

2010-06-22T08:34:00.000-07:00

Kylläpäs aamulla nukutti! Katsoin seitsemän maissa kelloa, ja totesin että en varmasti nouse lomalla tähän aikaan. Seuraavaksi kello olikin 20 yli 10 :o- Otan osaa niiden leiriläisten puolesta, joiden oli aamulla oltava töissä.... Leireillä uni jää aina vähäiseksi ja kun siihen lisätään raitista ulkoilmaa 12 tuntia ja reipasta liikuntaa, niin ihmekös tuo että väsyttää.
Leiri oli erittäin antoisa ja hyvä. Tehtiin paljon hyviä harjoituksia ja ruoka oli taas niiiiiin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Ansalla ei oikein patit riittäneet viimeiselle päivälle asti. Joten maanantain aamuharkan jälkeen syntymäpäiväsankari lepäili häkissä tai autossa enimmäkseen. Osallistuttiin sitten leirikilpailuun lopuksi kuitenkin :o) Ilmeisesti ankeutus auttoi, koska neiti tuli suosiolla lähtöaitaukseen.
Kisa sujui melko odotetulla tavalla. Lähdössä vain haku ei onnistunut, koska ohjaajaa jännitti ja Ansa siis leikkasi hakukaaren. Kuljetukset ovat Ansan vahvuudet, joten ne meni hyvin. Laidunnus paikalle ajaminen ei odotetusti ollut täydellinen, koska ei osata pois päin-ajoa. Suuri yllätys ja järkytys oli se, kun Ansa hakiessaan taas katrasta puri yhtä! Ohjaajana olin aivan toimintakyvytön järkytyksestä :o( Ansa ei ole koskaan ennen purrut oikeasti. Onhan se toki joskus nipsannut pehvasta tottelematonta uuhta, mutta niistä ei ole edes karvoja jäänyt suuhun. Mutta näköjään oppia ikä kaikki. Tähänkin on osattava varautua. Onneksi lampaaseen ei tullut haavoja, tukko karvoja jäi Ansan suuhun (olis saanu vaikka tukehtua niihin....). Todella harmittavaa!
Loppu kuljetus meni taas mallikkaaksi. Viimeinen häkitys ei onnistunut, enkä olettanutkaan, mutta yritettiin kumminkin ;o) Sitten tuli joku "väärä rata". Pöh! ;oD
Päällimmäiseksi jäi leiristä se, että olisipa mukava päästä Ansan pään sisään. Enkä tainnut olla ainoa, päätellen sen saamasta uudesta lisänimestä: Ansismus I Omituinen.... Toisaalta kun sitä en voi tehdä, harjoittelemme muita asioita; pysähtymistä ja paikallaoloa.

Sillä välin kun me vietimme työn parissa aikaa Somerolla, Kimi vietti laatuaikaa Raaseporin suunnilla Stinan hoivissa heeleri-tyttöjen ympäröimänä. Alman kanssa oli sitten sokkotreffit lauantaina ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä ;o) Toivotaan, että astutukset onnistuivat, ja syksymmällä Lindkullas-kennelissä syntyy pentuja. Asian etenemistä voi seurata Stinan kotisivuilta www.lindkullas.fi

Miinasta vielä

2010-06-17T03:45:00.000-07:00

Ruumiinavauspöytäkirja tuli juuri ennen lomalle lähtöä. Diagnoosi: kardiomyopatia, sydänlihas-sairaus. Tulos oli yllättävä, mutta selittää oireet; väsynyt, laihtuu ja loppu tulee nopeasti. Lisäksi vielä erittäin vaikea diagnosoida, koska oireet eivät yleensä viittaa sydämeen.
Sikäli helpottavaa, että mitään ei olisi voinut tehdä. Nykyisin tautiin löytyy lääkityskin, mutta sillä pystytään vain hidastamaan taudin etenemistä, jos pystytään.
Tuhkatkin tuli, joten hautapaikka täytyy enää päättää....

Lomaa ja hyttysiä

2010-06-17T03:30:00.000-07:00

Eka lomaviikko kohta takana. Ei mitenkään rennosti alkanut.... Käväistiin Lylyniemessä mökillä pitelemässä sadetta ja syöttämässä hyttysiä. Niitä oli siellä taas ainakin tsiljoona! Musta pilvi odottamassa, kun astuu pihalle. Ansa ja Kimikin on ihan paukamilla ja ruvilla.
Yksi ilon aihe sentään löytyi. Oman rannan lisäksi oli Luomen puoleiselle lahdelle tehty metsätie talvella puiden kaatoa varten. Ja siellä on ihana matala hiekkaranta! Ansa nautti uimisesta ja hiekassa pyöriskelyistä. Kimin uskaltautui kastelemaan mahansa :o)
Tiistaina saatiin hyttysistä vähän eroa, kun kävin Jämsässä moikkaamassa isää ja Leenaa sekä Saimi-taimia :o) Saimi kaipasi kampausta; siinä vierähtikin sitten toista tuntia kun avasin kevään takut pois. Leenalla ei voimat oikein riitä kunnon kampaamiseen, ja isä on liian hentomielinen ;o) Mutta taas pääsevät puoli vuotta helpommalla, seuraavaan karvanlähtöön.

Nyt pestään pyykkiä ja valmistaudutaan partisten paimennusleiriin. Kesän kohokohta! Kunpa säät vain suosivat.
Kiminkin piti lähteä mukaan hengailemaan, mutta Konstaapeli pääseekin hoitoon ja naisiin ;o) Osaisipa vaan käyttäytyä hyvin ja hurmata tuleva morsian.

Matalalentoa, ylennyksiä ja Ansan paluu

2010-06-05T07:52:00.000-07:00

Melkoista matalalentoa on ollut viimeinen viikko, eikä siitä ole oikein kunnon muistikuvia. Joten on ollut sellainen unenomainen abstraktin puskeminen olo...
Koirilla on ollut ilmeisen samanlainen fiilis; Ansa on ainakin ollut ihan pihalla! Miten sitä onkaan niin sokea omien koiriensa suhteen. Vaikka Miina ei ollut kummankaan juniorin bestis, oli se varmaankin turvallinen ja vakaa Äitee. Eihän se koskaan kurmuttanut nuorisoa, ja oli äärettömän pitkäpinnainen Ansankin ylenemisyrityksille aikanaan. Nyt kun kivijalka on poissa, meinasi nuorison maailma romahtaa. Etenkin Ansan. Nyt ei ollutkaan vakaata Miinaa näyttämässä mallia jännittävissä tilanteissa. Eikä kukaan edes käske juoksemaan kilpaa, tm. yhtä älykästä.
Miinan ollessa poissa, ensimmäinen viikko oli hyvin hiljainen. Kimin vahtimisvimmaa lukuunottamatta, joka tosin oli ylimitoitettua. Varmaan epävarmuutta sekin. Ansaa sai taas kirjaimellisesti vetää perässä lenkeillä. Ihme että taippari meni läpi...
Vähitellen alamme kaikki toipua. Ensimmäinen ilonaihe oli Kimin valiotuminen Järvenpään näyttelyssä viime sunnuntaina. Tuomarina oli Ritva Raita, joka sanoi ensimmäiseksi menessäni kehään konstaapelin kanssa: " Onpas se komea!" Mitäpä siihen muuta kuin toteamaan, että: "Kiitos! Niin minunkin mielestäni." :o) Kimi oli sitten myös ROP. Se oli ensimmäinen näyttely sen täytettyä 2 vuotta, joten ei huonosti. Sovittiin, sitten Kimin kanssa, että se saa ylennyksen. Se on nyt Vanhempi konstaapeli. Mielestäni ei voi heti hypätä ylipäälliköksi, eli Miinan saappaisiin, vaan protokollan mukaan edetään ;o)

Ansa puolestaan alkoi osoittaa alkuviikosta piristymisen merkkejä. Maija-uuhen uhitteluista huolimatta uskaltautui laitumellekin. Ilmoitin sen sitten Paimennuskoulun harjoituksiin torstaiksi; jospa saisi sieltä hieman itseluottamusta kilteiltä lampailta. Alku ei näyttänyt lupaavalta, sain taas kiskoa sen aitaukseen. Mutta sitten se vaan lähti toimimaan. Etenkin kun eka harjoitus oli Ansalle helppo ja antoisa. Katras piti kuljettaa pois aitauksesta kahden portin kautta (toinen oli kiinni). Portit ei ole meille helppoa, koska Ansa ei aina tottele paikallaoloa, ja koska ei ole viime aikoina kestänyt käskemistä. Mutta nyt totteli hyvin ja sain avattua portin rauhassa.
Kuljetuksen Ansa osaa hyvin, joten lampaiden kuljetus laitumelle syömään parin sadan metrin päähän sujui ongelmitta. Sitten odoteltiin hetki, että katras syö, ja sitten takaisin aitaukseen. Se meni tosi hyvin! Saatiin molemmat rutkasti itseluottamusta onnistuneesta harjoituksesta :o)
Seuraavaksi päätin koittaa lampaiden kujaan ajamista. Se on vaikeaa, koska a) Ansa ei siis jää paikalle kun sanon ja b) poispäin-ajoa ei osata kunnolla. Mitään ei opi, jos ei aseta tavoitteita. Mutta niin oli onnistunut edellinen harjoitus antanut Ansalle luottamusta ja intoa, että alkuhaparoinnin (lue: ohjaajan tielläoleminen ja väärä ajoitus yms.) jälkeen Ansa kuljetti lampaat kujan läpi 3 kertaa oikein hyvin. Vitsi! Olin niin tyytyväinen, ja näytti Ansakin olevan :oD
Ansa is back!
Siitä innostuneena ilmoittauduin sitten juhannus-sunnuntain Ranchi-kisaan....

Niin se matalalento päättyi eilen Svenssonin agility-harjoituksiin. Tuurasin Maiccua heidän harkoissa tähtäimenä Agirotu. Oli oikein mukavaa taas pitkästä aikaa juosta ja ohjata. Svensson on toki erilainen kuin Äitee oli, ja erilainen kuin Ansa, mutta helppo ohjata. Meillä oli oikein ihanaa! Ihmeen hyvä kuntokin mulla on, vaikken ole aksannu tosissani varmaan vuoteen. Parin viikon päästä viimeistään on taas Svenkka-harkat :o)

Kyllä me siis tästä toivutaan, vaikka välillä pala nouseekin kurkkuun...

Kesälampaat

2010-05-27T08:02:00.000-07:00

Kaikki varmaan jo tietää, mutta meillä on Lotan ja Daven kanssa kesälampaita. Parin viikon ajan tässä on opeteltu lampaiden hoitoa, sekä koitettu kesyttää niitä lisää. Osa niistä tuleekin jo suoraan luokse, kun menee laitumelle. Mustikka etenkin on kovin kesy. Maijakin tulee karitsoineen kerjäämään. Sen karitsatkin ovat sangen rapsutushakuisia. Tosin sen pässi-karitsalle täytyy suunnitella joku iso hattu päähän, koska se tahtoo puskea itsensä aitauksen väärälle puolelle harvasen päivä. Ruoho kun on selvästi vihreämpää toisella puolella aitaa. Ja sitten tulee äitiä ikävä! Pojat pojat ;o)
Eilen menin aamupäivällä Ansan ja Kimin kanssa laitumella käymään, ja siellähän se taas oli, aidan väärällä puolella. Karitsat eivät tietenkään anna kiinni, joten täytyi tehdä suunnitelma. Se liikkuu kohti laumaa, joten laitoin koirat kiinni kauemmas laitumen kulmasta plokkaamaan tielle pääsyn. Avasin porttia vähän, ja kun lauma tuli minun luo kerjäämään, tuli pikku pässi myös kohti minua. Sitten sille tuli ongelma: se seisoi avonaisen portin luona ja arpoi uskaltaisiko mennä minun ohi äidin luo, vai olisiko parempi paeta takaisin. Mutta kun siellä oli ne "sudet"! Iiik, tai siis bää-ä-ää? (Tarkoittanee lampaan kielellä: äitiii?!) Silloin pikku-susi sanoi, vräyh! ja päätös oli helppo, äkkiä äitin luo ihmisen ohi. Kaikki taas onnellisesti yhdessä. Kimi sai suuret kiitokset avusta :o)
Tänään raahasin laitumelle lisää heinää ja vettä, koirien avustuksella. Kimi tuntuu kiinnostavan lampaita kovasti. Sen kanssa saakin olla tarkkana, ettei livahda aidan raoista seurustelemaan Mustikan kanssa. Niillä on joku yhteys. Tänäänkin nuuhkivat toisiaan aidan raosta moneen kertaan. Ansa sai olla mukana aidan sisäpuolella, kun kannoin heinää sadesuojaan ja jaoin kaurat. Ansan ne päästää jo mukavalle etäisyydelle. Emälampaita karitsoineen täytyy vaan pitää silmällä, etteivät tule pökkimään koiraa. Tarkoitushan ei ole pelotella kumpaankaan osapuolta, koiran täytyy kunnioittaa lampaita ja päin vastoin.
Oikeastaan se on mukavaa puuhaa. Samalla saa seurata myös viereisen tallin varsojen kasvamista ja elämisen sietämätöntä keveyttä pitkien kinttujen kanssa.

Partisten Paimennustaipumuskoe

2010-05-22T08:56:00.000-07:00

Onneksi on ollut muuta ajateltavaa kuin Miina. Vaikka toisaalta itku pääsi kun näki Miinan poikien isän Petsun tänään taipparissa.
Tänään Ansismus I selvitti paimennustaipparin hyväksytysti :o) Toki valeraskaus ja kodin apea tunnelma vaikutti siten, että alku oli tahmeaa eikä Ansa halunnut työskennellä tuomari Kimmo Klossnerin kanssa. Minun piti asettua puikkareihin. Kävihän se harjoituksesta minullekin. Oikein tyytyväinen olen pisteytykseenkin, vaikkei "voitettukaan" ;o)
Ansan pointsit: Kiinnostus 3, Taipumus hallita lampaita 4, Henkinen kestävyys 3, Yhteistyökyky/ohjattavuus 4. Keskiarvo 3,33.
Ohjattavuus ei vaikuta pisteisiin, ja arvostelu asteikko 1-5. Hyväksyttyy tulokseen pitää saada vähintään 3 pistettä. Lisämainintana: Nuori narttu työskentelee rauhallisesti ja pitää hyvin etäisyyttä!
Ihanaa Ansa!
Parempia kuvia sitten albumissa, kunhan saan ne ;o)

Surun päivä

2010-05-21T11:52:00.000-07:00

Miina-äitee.... miten ikävä nyt onkaan...
Lyhyen sairastumisen jälkeen Miina nukutettiin tänään pois... lyhyen ja lyhyen, mikä on lyhyt?
Sisukkaana ja kuuliaisena sairaus oli ollut jo olemassa jonkun aikaa. Sitten yhtäkkiä liikuntavaikeudet lisääntyivät, paino laski lyhyessä ajassa dramaattisesti vaikka ruoka maistui. Eilen ei enää jalka noussut ja mielikin luovutti.
Nyt Miinalla on siivet ja voi hypätä ja lentää korkeammalle kuin koskaan!
Kuten Ella sanoi: suru ja ikävä on rakkautta ............ vaikka se ei juuri nyt siltä tunnukaan.

Ensimmäiset Jazz-heelerit 6v!

2010-05-17T23:31:00.000-07:00

Paljon onnea ja nakkikakkua Easylle, Hetalle, Pinkertonille, Tuutikille ja Hannalle! Siitä on 6 vuotta, kun Oka-äiti putkautti teidät maailmalle punaisen mökin keittiössä :o)
Rapsutuksia!

Himot ne on heelerillä

2010-04-25T03:46:00.000-07:00

Voi meidän Konstaapelia! Ansan juoksu on edennyt siihen vaiheeseen, ettei meinaa mies housuissaan pysyä. Eiliseen asti oli suhteellisen rauhallista eloa, porttien kahta puolta. Ihme sinänsä; ei piippausta tai muutakaan metelöintiä. Ansa ottaa rauhallisemmin, eikä makaa kaiken aikaa portin takana tuoksumassa.
Eilen sitten Ansan lähdettyä lenkille, Kimi istui ikkunan ääressä ulvomassa, kilvan Palosen pasuunan soiton kanssa. Tänään onkin ollut pitelemistä. Se on kuin saippuapala, luikahtaa tilaisuuden tullen Ansan luo. Onnistui jopa ylittämään 60 cm korkean portin, tosin käytti apuna sohvan käsinojaa.
No, enää pari päivää niin polte helpottaa, ehkä.

Mutta Miina voi paljon paremmin! Kokeilin eilen asentotunnot ja etujalassa en huomannut mitään hidastusta enää, takajalka on vielä hidas palautumaan, mutta parempi. Eilen se pääsi pitkästä aikaa metsään Kimin ja minun kanssa. Uskaltauduin laskemaan sen vapaaksi, kun ajattelin ettei Kimin kanssa riehaannu.... miten huonosti sitä koiransa tunteekaan :/ Miina villiintyi aivan mahdottomaksi! Siken sheltitkin innostuivat, vaikkeivat yleensä uskalla juosta Miinan kanssa. Kaiken lisäksi Miinalta tuntui hukkuneen korvatkin. En voinut kuin katsella sen juoksemista ja haukkumista, ja odottaa. Ajattelin, että kotona sitten nähdään miten kävi.
Eipä tuo kipeämmältä, jäykemmältä tms. vaikuttanut olevan. Hyvä niin. Miina on koira, jolle on mahdoton keksiä muuta ajanvietettä kuin fyysinen rasitus. Agility on ollut sen juttu. Nuorempana haku-harjoituksissakin se luotti aina enemmän jalkoihinsa kuin nenäänsä. Jäljestämisestä se ei ole tajunnut koskaan mitään: Yök! ruokaa MAASSA!
Tänään pääsi sitten Pekan ja Kimin kanssa ns. normaalille lenkille. Jaksoi ihan hyvin kotikulmille asti, tulivat sitten rauhallisemmin loppumetrit.
Kaipa sen on saatava juosta. Kontrolloidaan mikä voidaan ilman, että pää hajoaa. Loppu on korkeimman käres...

Sairaseläkettä ja oikeita töitä

2010-04-20T11:20:00.000-07:00

Miinalla petti jalat sunnuntaina. Järkyttävä tilanne! Kaikki kauheat muistot cardiganien selkävaivoista kaivaitui esiin :( Pääsi se sentään itse ylös houkuttelujen jälkeen, ja urhoollisesti käveli horjuen sisään. Onneksi kotona oli kipulääkettä koirille, nappi huuleen ja BoT päälle.
Maanantaina aamulla töissä sitten Eeva tutki Miinan kliinisesti. Toisen takajalan asentotunto on kovasti hidastunut, toisen etujalan myös. Selvää aristusta lannerangassa, kotona aristi myös niskaa.
Ajat sitten olen päättänyt, ettei koirillemme enää tehdä yhtään isoa luu/selkäleikkausta. Siispä magneetti- tms. kuvat ovat turhia; hoito on kuitenkin konservatiivinen. Nyt lepoa ja kipulääkkeitä, viikon kuluttua katsotaan missä mennään.
Lääkkeet tuntuvat sopivan hyvin. Miina jaksaa kävellä lyhyitä rauhallisia lenkkejä. Onneksi toinen lääke väsyttää, muuten levossa pitäminen olisikin melko hankalaa. Äitee kun ei valita!
Tosiasia vaan taitaa nyt olla se, ettei siitä enää agilityyn ole. En ainakaan uskalla riskeerata.

Ansismus oli tänään taas paimennusharkoissa. Ihanaa kun päästiin viime viikolla jo ulos laitumelle. Viime viikollakin meni oikein hyvin, ensin 8 lampaan kuljetusta jne avoimella laitumella, sitten niitä taisi olla 30. Ansalla ei näissä hommissa näytä olevan mitään ongelmia. Ensivaikutelmasta huolimatta. Jouduin melkein raahaamaan sen laitumelle, siellä kun "huudettiin" -huoh! Juoksun aikana sillä on aina ihan kummia päähänpistoja.
Tänään ei tarvinnut raahata laitumelle :) Ensin tehtiin isossa pyöröaitauksessa pois päin-ajo harjoitusta. Se ei mennyt ihan putkeen. Minä en osaa ohjata sitä, ja Ansan kovalevy täyttyi aika pian. No, kuljeteltiin ja haettiin sitten virkistykseksi.
Toisessa harkassa otettiin lampaat aitauksesta, kuljetettiin avoimelle laitumelle. Siellä vähän hakua ja kuljetusta, ja takaisin aitaukseen. Ansa teki taas omistajansa erittäin ylpeäksi! Tämä ohjaaja nimittäin kaatui siihen ainoaan aitaan, joka oli aitauksen vieressä, selälleen. Lampaat totesivat tilaisuutensa tulleen, ja koittivat pinkoa navetalle. Mutta hienosti Ansa otti ohjeet vastaan ruohonjuuri tasoltakin ja Zakkan avulla sai karkulaiset takaisin ohjaajalle, joka oli päässyt sentään omin avuin ylös.
Hieman jännitti se häkittäminen, koska minä en osaa sitä ja lampailla on kova veto aitauksen ohi kohti navettaa. Mutta tässä asiassa Ansa on ihan Pro! Juuri oikeassa paikassa ja oikealla paineella se luotsasi ne aitaukseen. Vitsi ;D Eipä suotta toiset sano siitä Ansismus Ensimmäinen!

Lappeenrannasta terveisiä

2010-04-08T03:29:00.000-07:00

Ajelin eilen koirien kanssa Lappeenrantaan ja takaisin, se tekee yhteensä 580 km.... Mutta kun ei ollut kauhea kiire niin mikäpä ajellessa.
Sawalle ja Kimille oli varattu silmätarkastus saman vierailun yhteyteen. Molemmat saivat edelleen terveen paperit. Kimin silmät ok, ppm:t tallessa (mihinkäs ne sieltä häviäiskään). Sawan tilanne ennallaan, ppm:t ennallaan ja molemmissa lasiaisissa vähäistä rihmaisuutta edelleen. Linssit kuitenkin terveet saumoineen, kuten lääkäri totesi :)

Sitten kurvattiin takaisin Marin luo, jonne Ellakin oli jo koulusta ennättänyt, ja pojat tietty. Onhan siellä melkoinen vilske; kolme kouluikäistä poikaa ja niiden kaverit. Kuusi koiraa ei tuntunut enää siinä missään. Marilla on siis 2, Ellalla tällä erää kotona 1 ja minun 3. Tosin Lyyti-ranskis joutui olemaan eristyksissä, koska oli juoksussa.
Käytiinkin Ellan ja koirien (paitsi Lyyti) kanssa lenkillä sillä välin kun Mari kuskasi poikia paikasta toiseen harrastuksiin yms. Pikkuinen Kipi-kiinanharjakoira, 10 kk, alkoi lenkin aikana jo tottua Kimin lähentelyihin. Partiksista se ei näyttänyt olevan millänsäkään. Hauska pikkukoira :)

Vein Ellalle desinfiointi-ainetta ja muita tarvittavia puhdistusvälineitä hänen upouusia tatuointivälineitä varten. Siinä sitten ihmeteltiin niitäkin.
Ella näytti myös koulutöitään. Ei voi kun todeta, että tosi hienoja maalauksia, valokuvia ja graafisia töitä tytär osaa tehdä! Tosi hienoja ja taitavia!

Kotimatkalla oli mukana väsynyttä sakkia. Täytyisi näköjään muuttaa vähäksi aikaa kerrostaloon, niin koirat oppisivat käyttäytymään paremmin. Oma piha näköjään antaa myös omat luvat ;)

Nyt vaan odotellaan Sawan juoksua, että nähdään taas.

Pääsiäistä

2010-04-04T02:29:00.000-07:00

Nyt on pakko vihdoin viimein avata uusi blogi! Pääsiäinen on ollut mitä mahtavin, jos ei lentsua lasketa mukaan.
Ansan kanssa oltiin partisten paimennusklinikalla Somerolla Pitkäperjantaina. Jälleen kerran ei voi omistaja kuin ihastella koiransa taitoja. Minna ja Pertti Kellomäki ottivat nämä kuvat ja YouTubeen on tulossa myös Pertin ottamaa videota. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :)

Ja tänään Lappeenrannan näyttelyssä pikku heeleri-neitimme Sawa, Traqdean Yells Jazz, oli PN1, sai sertin ja oli VSP! JEE! Eipä osattu odottaa, se kun napsii yleensä H:ta keveytensä vuoksi. Mutta se osaa käyttäytyä hienosti ja esiintyy edukseen. Hienoa Mari ja Sawa!

Uusi blogi avattu

2010-01-31T06:37:00.000-08:00

Talven kunniaksi on kennel jazzille avattu uusi blogi